Hidasta pohjalukemista

Silkkaa nautintoa vuoden loppuun saakka 20. elokuuta 2024 

Vuolen Vuolletta iltapuhteeksi 3. lokakuuta (sivulla 372 etenemässä)

Kolmas kirjoitus samasta kirjasta tänään 7. marraskuuta  (sivu 662 menossa). 

Edelleen mukana kaikella hiljaisella hartaudella ja ihastuksella: että nykykirjallisuudessakin jotain näin vanhahtavan vahvaa epiikkaa lautasella.

"Oikeistoradikalismin nousu kiristää
savolaistilan tunnelmaa 1930-luvulla."
Heidi Jaatinen: Vuolle.
Gummerus 2024

Ja kun tämmöisen helmen on löytänyt, on parasta nauttia siitä, hiljokseen siivutella kaksi kolme sivua illan päätteeksi. Murheet mukana, ilot kätkettyinä kuin Volterin, sen Kilven, kirjoissa ikään. Yhä edelleen toistaen: mikä kieli!

"Marraskuu, kuolinkuu. Tuure meni lumipimeään, työnsi varpaat sohjoon.

Taivas yhtä tähteä, kas vain, vaikka jaloissa sohjo. Raahautua saunalle, jo sihahti kiuas. Humakat löylyt! Valeli ja viskoi, holvasi minkä ennätti, kylvetti niin että toppuuttivat. Vesi silmissä kiittelivät henget häntä, Kosken tunnettua isäntää, joten hyvillään Tuure hellitti kauhasta. Paljain päin luppasivat vainajat takaisin haudan lepoon. Kääntyi pyhäinpäiväksi." s. 627

Runoileva kieli, joka talttuu puhtaaksi realismin riemuksi Tuuren hautajaisissa parinkymmenen sivun päästä:

"Missä muistelot Ananias-sedän arkutuksesta, kuinka setä ei sovi ensimmäiseen arkkuun, kuinka aitasta on purettava ovenpielet." s. 646

Ei voi muuta kuin taas siunailla tuuriaan: jäljellä vielä huitkotva ennen kuin viimeinen sivu kuitattavana, sivu 887. 

Eikä sen jälkeenkään liene isompata hätää: savolaisen suvun ja pitäjän historian on vängällä jatkuttava.

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

pst

Finlandia-ehdokkaat julki tänään

Trump presidentiksi eilen