oikeastaan kaksi
Järjestelin hyllyjä, jossa ohkainen kirja, sen sisällä tuo Väisäsen Ritvan lappunen vuodelta 1988. Yrittikö vielä 'houkutella' jatkamaan Karjalaisen kulttuurissa, vai luovuttiko palkinnoksi, kuten vuosia myöhemmin vielä tämän. Vauvatyttö syntymässä parin viikon päästä, joten EI, sillä elämä ennen kuollutta sanaa tästedes!
Arvostelematta näkyy jääneen, kuten tuokin aforismikokoelma Kiinalaista viisautta.
Olkoon tämänkertainen blogipotullinen Väisäs-Ritun muistolle; Ritvahan menehtyi vuoden alussa, niin lehdestä yllätyksenä luin.
Jyrki Tapio:
Loinen ja kruunu. 88 s.
WSOY 1988.
Jyrki Tapio (s.1956) - Marko Tapion/Tapperin sukua? Ekana mieleen.
Vaan eipä löytynyt minkäänlaista tietoa vahvistusta tekijästä netistä. Piti kääntyä mainioon Kysy kirjastonhoitajalta -palveluun:
Pian tuli vastaus: Ei muuta kirjoittelua löydy kuin nämä:
- "Pappien kapakka" teoksessa Kenkää enolle: uutta lyhytproosaa (Gummerus, 1983)
- "Stilleben" teoksessa Teräsviljaa : nuorten kirjoittajien proosaa Tammen ja City-lehden kilpailusta / toim. Saska Saarikoski ; kuv. Anniina Louhivuori (Tammi, 1987)
Sekä: musamiehiä, jazzia, rumpaloi Baddinginkin matkassa.
Taustoja tiedustelin, koska nyt romaanin lukemisen jälkeen jäi orvohko olo.
Ulkoisen juonenpoikasen helposti nitaisin, tämän:
Helmström matkustaa Moskovaan humaltumaan ja sieltä sekoilemaan Samarkandiin passitettuaan Atosen poliisin avulla hoitoon.Joko hän, Helmström, on hullu, tai sitten paras kaveri Atonen. Kokeilee siis Atosella.
Palattuaan H löytää A:n sokerijuurikaspellolta:
" Traktorin vetämä nostokone liikkuu hitaasti pitkin naattimeren laitaa. Hullut tulevat perässä miten kuten. --- Lääkkeissä joka iikka. Toipumistila, kurssi takaisin elämään, jossakin Sipoossa.
Atonen seisoo vähän muun joukon jäljessä. Hän on pysähtynyt tuijottamaan talikkoa.
Ja minä kun ehdin jo kuvitella löytäväni hänet lähinnä neitseellisestä tilasta, maisemasta, jota hän ei vielä ole alkanut sairastaa.
Hulluthan sairastavat maisemaa, kaupunkia, huonetta, käytävää, kotia."
Sisäisessä juonessa riittäisikin selitettävää viljalti, vaatisi tosin toisen lukukerran, kenties kolmannenkin, siksi arvelin oikaista hakemalla taustatieroja Jyrki Tapion omista elämänpoluista. Ei onnistanut.
Luu jäi kouraan.
Ei noista apuja muuten kuin musiikin suhteen.
Ei kai tässä sitten muukaan auta kuin painautua uuteen lukukertaan ja tekstiin tämänkaltaiseen:
"Maailmallinen tietoisuuteni yhdistyy hänen äärimmilleen tiivistyneisiin kuvitelmiinsa. Transsendentaalisesta illuusiosta kasvaa kokonaan uusi persoonallisuuden käsite."
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti