Tyyppikirjaimisto, kouluhallituksen hyväksymä, vuosi 1950.
- Tarpeettomia! näen vakuuttuneena vakuuttaneeni jo erityisopettajakokelasaikoina oikein Hesarissa ja sittemmin 40 vuotta myöhemmin saanut viimein virallisen hyväksynnän Iltsarissa:
 |
| Kaunokirjoituksen loppu |
Mutta kas kummaa nyt!
Nyt
on toteutumassa vähän samal viissii kuin Matibuu-kollegan kanssa aikoinaan käymämme jonkin tärkeän - mikä lie ollut aihe - keskustelun loppulausuma:
- Sie oot kyllä Mats oikeessa, vaan mie oon eri mieltä.
Kuinka ollakaan: Nyt olen toista mieltä itseni kanssa!
Tarpeellista olisi kaunokirjoitus - ja mielenkiintoista, minkä todistaa nykykakkosluokkalainen, jonka kanssa hirmu innolla pitkän illan harjoittelimme kirjainten kieputusta. Jännää kuin mikä!
Kuten kuvan äffää ja - arvatkaas mitä tuota toista pienemmällä:
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
Kaunokirjoitus on kyllä tärkeä ja hyvä taito. Tässä taannoin katselin amerikkalaista panttilainaamo-ohjelmaa ja yllätyin, kun konttorin poika sanoi, ettei osaa lukea kaunokirjoitusta. En tiedä, oliko tosiheitto, mutta kyllä opetuksen taso on joissain asioissa mennyt alaspäin.
VastaaPoistaAino
Poistaarvailepa mitä pientä 'vierasta' kirjainta harjoittelimme punaisella ruudulla, ei näy tyyppikirjaimistossa, mutta oli vaihtoehtona.
Jokin hebrean kirjain ehkä, itseltäni hebrean aakkoset tuppaa unohtumaan, vaikka kieleen olen tutustunutkin.
Poistae-ei, ihan suomalainen pikkuaakkonen on, konsonantti/kerake.
PoistaHuomasin vasta, että eka viestissäni ei ollutkaan sitä, mitä luulin kirjoittaneeni. Arvelin siis ihan alunalkaen että g-kirjainta.
Poistaei uskois, mutta se on aakkoslistan neljänneksi viimeisen harvinainen mutaatio, jota jotkut käyttivät.
PoistaNythän koko kirjaimen ovat omineet naapurisankarin sotajoukot supersankari Zorron jälkeen. :(
No, en ole koskaan tainnut tehdä zetaa kaunokirjaimilla.
PoistaMinusta kaunokirjoitus oli ihanaa.... en silloin vielä tiennyt, että olin lahjakas taiteissa ja kaunokirjoituskin oli helppo.... ja kun tein samoin, kun opettaja taululle antoi mallin, kummastakin aineesta tuli kymppi. Ja nyt olen jo ikäihmisenä maalannut (näköistauluja) ja kutonut ja laulanut karaoketta...mutta mistään algebrasta, geometriasta, kielistä en ole saanut itselleni mitään jäämään muistiin... mutta elämässä olen pärjännyt, mm. kielitaitovaatimukset yrittäjäelämässä tuli vauhdilla noin 2010, mutta olin jo eläkkeellä ja nyt sitten taiteillaan sielun kyllyydestä...
VastaaPoistaAnon
Poistaeläkeaika on parasta aikaa - nauttikaamme niin kauan kuin kynnelle kykenemme vaikkapa tavallasia taiteillen, monipuolisesti.
Niin samaa mieltä kanssanne! Eläkeikä on ihmisen parasta aikaa, enemmän vapautta kuin koskaan ennen.
Poista