"Anteeksi tomppeliuteni!"

Tuota se vissiin tarkoitti PPP näillään:

Intiaaneilta ei ole tainnut hänellä (James Potkukelkkanakin tunnettu) olla syytä pyytää anteeksi - on vähän siinä ja siinä, onko intiaani loukkaava sana* -, koska uskaltaa kirjan nimessäkin mohikaanin mainita.  

* Inkkari-sana näemmä olisi moitittava sana, intiaani-sana on neutraali, tarkistan fil. tri Riku Hämäläisen kirjoituksesta SAM-lehdestä: 

Voimmeko kutsua Yhdysvaltain alkuperäisväestöä intiaaneiksi.

PPPeepä ei tohdi käyttää kumpaakaan sanaa, vaan asiaa hipaistessa Rin Tin Tinissä, kertoo näin:

"Rinty hyökkäsi Amerikan alkuperäiskansan edustajan (eli tässä tapauksessa ajan draaman hengen mukaisesti pahiksen) kimppuun estäen tämän aikeet."

Mitäkö taas höpisen?

👇

Siltala

Tuo kirja virikkeenä ja pontimena näitä mielelläni mietiskelen.

Pirkka-Pekka Petelius, S. 1953, muistelee seitsemänkymmenen vuoden iässä sadoin muistumin, millaista lapsuutta hän perheineen ja kavereineen eli Kouvola-Kuusankoski-seudulla tuolloin.

Muistumat ovat lyhyitä vilahduksia, semmoisia salaman välähdyksiä, joita hän kirjaa ylös mitenkään järjestelemättä: kun tulee mieleen Virginialainen, panee sen paperille, jos tulee mieleen oma Beatles-tukka, niin se ja muutama sananen tarkennukseksi. Myös Rastaanmetsän lehmät, kun yksi päättäväisesti söi Saima-tädin pyykkinarulta pitsikoristeisia vaatteita.

Olisikohan anteeksipyyntö- ja synninpäästömeininki saanut kenties alkunsa pensaskertun pesästä, jonka PPP luuli tärvelleensä, kunnes vanhempana sai tietää, että lintu rakentaakin monia soidinpesiä tulevan morsiamen valittavaksi....

Nostalginen, makea muistumamatka omaan lapsuuteen. Kiittelen.

_____________

TV Puoli seitsemän:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

eilen

Maaria Haikola: Kämppäemäntiä ja laivakokkeja 

- Metsä- ja uittotyömaiden ruoanlaittajia