Satiirinen arvostelu
Mikä kumma siinä on, etten pääse sisään, jos kirjassa on sekä kuva että teksti samaan aikaan esillä!
Sama vanha laulu: Luen joko tekstin taikka selaan kuvat. Yhteensovittaminen tuntuu mahdottomalta: jompaakumpaa kartan. Jompikumpi on tarpeeton tavarra, eli kuvat, jotka jätän mielikuvitukseni varaan. Varsinkin jos ruutuja on enemmän kuin kolmeneljä.
En soita. On tuohon luotettava: ei kai se tutkiva dosentti vallan hupsuja saata laskea käsistään läpi. Niinpä uusi lukukierros edessä. Ja katso! Sesám! On auettava tuo Olavinlinnan syntymäsyviä katsasteleva sarjis: Savulumi - Satiirinen sarjakuvakuvitelma Olavinlinnasta. Kirjokansi 2024. Satiirinen ja surrealistinenkin - molemmat kuitenkin heiniäni. Linnaa rakennetaan. Jossain välissä kesken valmistumisen linna lentää taivaan tuuliin, päästyään irti köysistään, palaten kuitenkin kierrokseltaan entiseen paikkaan. Kansa pällistelee, ihan ölöllä yötä on. Vaan ei tuo vielä mitään, sillä ei aikaakaan, kun linna taas liikkeellä; se katoaa Kyrönsalmen kalliolta virtaa pitkin näkymättömiin kallioineen kaikkineen uidakseen sitten taas entiseen virtapaikkaan: kallioineen kaikkineen! Ja mikä sitä nyt kuljettaa? Sepä suoranainen shokki! Nyt taritaan viimein nuo kuvat. Ja oikeantuntuiset Totit ja Sturet taas paikalla. Ei uppoa linna, vaan uppoan minä innolla uudella aloittamaan kirjan alusta. On tässä sittenkin se juju. Ja lisäksi: olenhan nähnyt monta kertaa valmiina tuon tämän: omat KIRJA-ARVOSTELUT Kirjavinkeissä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti