ja arkielämää
 |
| Pentti Stranius (toim.): Olemattoman kokeneet - Muistelmia suomalaisopiskelijoiden Neuvostoliitto-vuosilta. Kirjokansi 2024 |
Syytä juhlia milloin mitäkin, sen verran rankkaa oli opiskelu Neuvostoliitossa. Oli välillä päästettävä liiat höyryt pellolle - vaikka sillä aikaa kun venäläiset opiskelutoverit olivat suorittamassa työvelvollisuuttaan maaseudun pelloilla.
Neuvostoliitossa 1970-80-luvuilla opiskeli, lähinnä kommunistipuolueen sekä Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kautta opiskelupaikan saanutta aktiivista ja aatteellista, vähävaraista nuorisoa. Opiskelu oli ilmaista ja siitä vielä maksettiin kuukausittain ruplamäärä, jolla tuli hyvin toimeen. Niinpä aikanaan kun tutkintodiplomi (rakennus-, kieli-, historian- lääketieteen yms. aloilta) 5-7 vuoden jälkeen oli taskussa, hommat hoidettu, ei opiskeluvelkaa ollut ja pääsi kotimaassa aloittamaan puhtaalta pöydältä.
Vaan eipä aina päässytkään! Tiettyjä epäilyksiä ilmeni työnantajilla naapurimaassa opiskelleen työhön pyrkijän motiiveista.
Pentti Straniuksen toimittamassa Olemattoman Kokeneet -kirjassa 20 VeNeOy-yhdistyksen jäsentä muistelee opiskeluaikojaan ken nyt missäkin tutkintoaan suoritti: Moskovassa, Leningradissa, Kiovassa, Minskissä jne.
Kasvotuttu Joensuun kaupunginteatterin näyttelijä Minna Maaria Virtasen ammattiin, ja ammattiaan yhä harjoittava, valmistuminen Venäjällä 1997 on tuorein valmistuja kirjassa. Ei se sen helpompaa kielitaidottomana maahan lähteneen opiskelijan vaativa koulumainen elämä ryöstökapitalistiseksi muuttuneessa valtiossa ollut, vaikka muu arkielämä asumisineen Minna Maarialla olikin.
Kasvotuttuakin tutumpi kirjan toimittanut ja koostanut öisinkinajattelija Pentti Stranius, sen Leon ja muutaman muunkin isä, päättää muisteluteoksen omalla kertomuksellaan. Pentin elämää on voinut seurata ainakin hänen kirjoistaan Leijonasillalla ja Vähän karvas jälkimaku sekä lyöttäytymällä hänen johtamilleen vankkaa ja kokemusperäistä tietoa tulviville Venäjän-matkoille. Silloin vielä kun voi.
" 'Yhtä' puhuminen oli loppujen lopuksi aika harvinaista, enemmän elämää oli toisaalla, arkisfääreissä. Mutta saattoihan tämä tiedostettu 'ketman'-ilmiö tai 'kaksoistietoisuus', vaikuttaa kohtalokkaasti luonteenkehitykseeni ja pohjalaisen mentaliteettini vähittäiseen murentumiseenkin."
 |
| Pentti Mars-kentällä tulkitsemassa matkalaisille Kuusisen klubilla kuolleiden muistolaattaa. |
Arvoisa hikkaj !
VastaaPoistaTuosta neukkulajutusta tarttui silmään se kaikkein olennaisin, kaksoistietoisuus.
Tuota kahden tietoisuuden, kahden "todellisuuden" meininkiähän yritettiin meille Suomeenkin introduseerata, mutta ihan ei kaikki kansa sitä niellyt.
Tai se osa kansaa, siis 'tiedostava nuoriso' ja helposti höynäytettävä väki, sillehän porukalle oli mitä ilmeisimmin vain se yksi ja 'oikea' tietoisuus ja totuus. Mitään kaksoistietoisuutta ei mielettykään olevan.
Kun Neukkula sitten hetkessä suli alta pois, niin mahtoi olla melkoinen kulttuurishokki useimmille uskossa oleville.
No osahan toki on yhä säilyttänyt lapsenuskonsa, ja odottaa Isä Aurinkoisen valtakunnan paluuta ... ja melkein ovellahan se jo kolkutteleekin !
Mutta maltapas !
Emmehän tokikaan ole täysin vapautuneet kahden todellisuuden ihmeestä.
Vihreä siirtymä, viherbisnes, hiilidioksidi ja maailman energiantuotanto ja -käyttö muodostavat semmoisen vyyhden, jotta selvää ei meinaa saada.
Pitää kaivella tilastoja ja jopa Geologian tutkimuskeskuksen julkaisuja !
Tiivistetystihän meillä on kaksi päätotuutta:
1. totuus ) Ilmaston lämpenemisen aiheuttaa hiilidioksidi. Hiilidioksidin ilmastopäästöjä pitää vähentää, jotta lämpeneminen loppuisi.
Vähentäminen tapahtuu siirtymällä päästöttömään energantuotantoon ja -käyttöön.
Päästötöntä energiaa tuotetaan tuulen ja auringon voimalla, siis sääriippuvaisesti, sekä vesivoimalla.
Ja uskonlahkosta riippuen myös ydinvoimalla, tai sitten ei.
2. totuus) Päästöttömään energiantuotantoon siityminen on oleva vaikeaa, ellei mahdotonta ... nykytietämyksen perusteella:
- Maailman energiasta tuotetaan n. 80 % fossiilisilla energialähteillä.
- Päästöttämän energiantuotannon valtamuodot, siis sääriippuvaiset, vesivoima ja ydinvoima taistelevat siinä alle 10 % tuntumassa kukin.
- Viimeisten n. 30 vuoden aikana on lukuisissa ilmastokokouksissa luvattu aina vähentää hiilidioksidipäästöjä, mutta samalla ovat hiilidioksidipäästöt kasvaneet n. 60 % !
- Vihreä siirtymä vaatii toteutuakseen suuren määrän ns, harvinaisia maamineraaleja. Näiden kaivostuotanto on nykyisin vain murto-osa siitä, mitä luvattu vihreä siirtymä oikeasti vaatisi.
- Uusien kaivosten avaamista vaaditaan ainakin EU:n alueella, mutta ensin pitäisi löytää mitä kaivaa, sitten käydä läpi lupabyrokratia, ja torjua ympäristöväen vastustus. Joten nopealla aikataululla ei ole mahdollista täyttää mineraalivajausta.
- Mineraalien kierrättäminen voi myöhemmin olla avuksi, mutta nyt ei kierrätettävä riitä vihreään siirtymään.
- Kiina on suurvalta, johon eivät säännöt pure. Kiina hallitsee maailman harvinaisten maamineraalien markkinoista n. 90%.
Kiina lisää kivihiilivoimaloita enemmän kuin muu maailma yhteensä, ja on jo maailman suurin hiilidioksidin päästäjä.
- Tämä merkitsee sitä, että Kiina jatkaa fossiilipainotteisella linjalla, mutta hallitessaan niitä mineraalimarkkinoita, se pystyy säätelemään ja hinnoittelemaan länsimaitten vihreää siirtymää.
Meillä on siis vihreä Kiina-riippuvuus.
Mitä siis kahden totuuden maailma meille opettaa ?
Voimme uskoa vihreän siirtymän ratkaisevan ilmaston lämpenemisen koetut ongelmat, mutta oikeasti siirtymälle ei ole reaalimaailman mahdollisuuksia.
Viheraate elättää nykyisin anarkistijärjestöjä ja tietysti myös viherbisnestä.
Kun " elinkeinoelämäkin on ymmärtänyt vihreän siirtymän edut", tämä tarkoittaa sitä, että elinkeinoelämä on havainnut rahastusautomaatin, jota rahoittavat kuluttajat ja veronmaksajat poliitikkojen pakottamina.
'Tiedostavat' poliitikot ylläpitävät kaksoistodellisuutta.
Voksi sir
PoistaLukkeepa katumuksesta sun muusta takapakista täältä:
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kommunismin-teloitettu-unelma-seppo-toiviaisen-elama-ja-tragedia/
Kaksoistietoisuudesta pudottelet sen verran faktaa - kuten aikoinaan Putinista ja Covidista - totuuden väliolomuodoista, että suonet sulatteluaikaa itsekullekin säädylle.
Käyn aivan aluksi kuuntelulle Kaksoielämästä Juicen suin:
https://genius.com/Juice-leskinen-grand-slam-kaksoiselamaa-lyrics
Joitakin epätarkkuuksia oli ainakin Leningradin (nyk. Pietari) opiskelun osalta Olemattoman kokeneet -kirjan arvioinnissa yllä. Kirja sinänsä on asiallinen ja monipuolinen valaisu suomalaisnuorten opiskeluun Neuvostojen maassa.
VastaaPoista1970-80-luvuilla Leningradiin valmentavalle kielenopiskelupainotteiselle vuodelle tuli opetusministeriön opiskelijavaihto-ohjelmaan perustuen vuosittain 10 opiskelijaa tavoitteenaan tekninen tai luonnontieteellinen korkeakoulu ja 10 opiskelijaa lääketieteen puolelle. Järjestöjen kuten kommunistisen puolueen ja SNS:n kautta tulleiden uusien opiskelijoiden määrät olivat vastaavasti 5+5 henkeä vuodessa. Myös ammattiopistotasolla oli opetusministeriön ja järjestöjen lähettämiä opiskelijoita. Siten Leningradissa meitä valtion/opetusministeriön kautta tulleita suomalaisopiskelijoita oli enemmistö. Kaupungissa oli parhaimmillaan yhtäaikaa yli 200 suomalaisopiskelijaa, ja lisänä puolen vuoden kieliharjoittelussa käyvät venäjänkielen opiskelijat Suomen yliopistoista. Opiskelijavaihto-ohjelman myötä Suomen yliopistoihin tuli NL:sta lähinnä jatko-opiskelijoita.
Moskovassa, Kiovassa ja muissa kaupungeissa saattoi olla Leningradiin verrattuna enemmän järjestöjen lähettämiä opiskelijoita ja vähemmän valtioiden väliseen vaihtosopimukseen pohjautuvia opiskelijoita.
Se, että Olemattoman kokeneet -kirjassa on esitelty enemmän mm. poliittisten järjestöjen kautta tulleita suomalaisopiskelijoita, ei johdu siitä, että NL:oon tultiin opiskelemaan vain järjestöjen kautta.
Suomen valtion takaamaa opintolainaa saimme me ""elinkautiset" nostaa 2000 mk/v. Minulla takaisin maksettavaa lainaa kertyi 6,5 vuodelta 10000 markkaa. Kuukausistipendi meillä ulkomaalaisopiskelijoilla oli 80 ruplaa ja erinomaisesti opiskelevilla 90 r/kk. NL:n omat kansalaiset saivat puolet vähemmän stipendiä - monet saivat vanhemmiltaan toisen puolen, ja jotkut joutuivat käymään työssä esim. öisin. Vaatteisiin stipendi ei oikein riittänyt, ja Koti-Suomen reissuilla oli kuluja, joihin kesätyötienestit ja opintolaina olivat tarpeen. Jotkut opiskelijat trokasivat Lenskissä, tällöin ruplia oli runsaammin. Dokaaminen oli onneksi harvojen kohtalo.
Irma H
PoistaKiitos, kun täydensit ja selvittelit / laajensit opiskelutietoja.
Itselläni 70-luvulla opiskelupaikkoja ja ammattiinvalmistamispaikkoja etsiessäni ei ollut minkäänlaista hajua naapurimaassa opiskelumahdollisuuksista.
Tiedonkulku tänne itärajalle asti ei jostain syystä ylettynyt.
Hei,
VastaaPoistaIrma Haanpään kommentit kirjaamme OLEMATTOMAN KOKENEET ovat tuiki tarpeellisia. Ei pidä todellakaan luulla, että Neuvostoliittoon opiskelemaan lähteneet olisivat olleet jotakin "puolueen lähettämiä ja luotettuja" kommunisteja. Tämä on yleinen harhaluulo, koska esillä ovat olleet vain ns. harvat puoluekoululaiset tai komsomol-koulun käyneet! Valitettavasti!
Tosiasiassa juuri Haanpään mainitsemat valtiollisilla sopimuksilla ammattiin opiskelleet (esim lääkärit, kieli-ihimiset jne) olivat huomattava enemmistö.
Se, että muistelmakirjaan on valikoitunut paljon järjestöihmisiä ja vasemmistolaisia, ei johdu toimittajan (=minä) valinnasta, vaan siitä että haastateltaviksi tuli eri ilmoitusten, eri listojen kautta (aleksanteri-lista, Suomi-Venäjä-Seura, Venäjällä opiskelleet VeNeOy: aktivistit jne) mukaan juuri näitä aktiivisia kansalaisia, usein eläkeläisiä ja muun muassa erilaisissa toiminnoissa edelleen mukana olevia...Kaikki, joita kyselin haastateltaviksi, eivät suinkaan halunneet olla mukana syystä tai toisesta. Toisaalta, välttelin omia opiskelijatuttuja Leningradin ajoilta ja esim julkisuudessa paljon olleita Leningradissa/Pietarissa tai Moskovassa opiskelleita. Nyt mukana on myös mm. Kiovan, Minskin, Vitebskin ja Donin Rostovin käyneitä, mikä on hieno juttu ja monipuolistaa eri tarinoita. Samoin myös Suomi/ lähtöpaikkakunnat on hyvin katettu juuri maantieteellisessä mielessä kuten eri ammattialat.
Tässä mielessä Olemattoman kokeneet on paljolti 20 hengen yhteisjulkaisu, jossa jokaisella osallistujalla on oma vahva äänensä, pitkien sitattien kautta.
yst terv. Pentti Stranius