Opiksi otettavaa

tietoblogista

Tuolla Kirjalassa bloggailee meiltä päin lähtöisin oleva Ilta-Kanerva Kankaanrinta, filosofian tohtori ja tietokirjailija.

Hänellä on jämpti tapa lopettaa bloginsa aina näihin, Tupukkaa lainatakseni, kolmeen pointtiin:

Pähkinänkuoressa

* Kenelle? Hänelle, joka haluaa tutustua metsähautausmaahan tai haluaa nähdä vaivattomasti otoksen Salpausselän lajittuneista liepeistä.

* Mihin aktivoi? Ajattelemaan vainajien elämänpolkua, nimihenkilön historiaa, paikan geologisia prosesseja, ilmastonmuutoksia, elonkiertoa.

* Mitä merkittävää? Helposti saavutettava, pieni metsähautausmaa, jonka luontoa ja kulttuuria lomitteleva paikan henki kutsuu hengähtämään sylissään.

Noin blogissa Anninkankaan ortodoksinen hautausmaa.

Niinpä arvelin peesata tällä kertaa oman lukemani kirjan kohdalla Ilta-Kanervaa.

 

Se mistä lukemastani kevään 2024 WSOY:n kirjasta tällä kertaa on puhe - sitäpä en kerro; ajan oloon jostain selvinnee. Soppiipa arvuutella, katalogeja katella. Kirja on helppolukuinen pokkari, nykymaalaiselämästä (kauramaidot sun muut) kertova 285-sivuinen kirjasarjan ensimmäinen osa, toinen osa ilmestyy näinä päivinä.

KENELLE? 

Homoutensa epäilijöille: se voi todella putkahtaa yllätyksenä 'normaalin', pitkänkin, seurustelun päätyttyä. Tai sitten vahvistua, ettei siitä ole kysymys, sillä uusi suhdekin voi olla entisenkaltainen.

Tässä kirjassa sekä äiti että poika löytävät uuden miehen: karjatilallinen Sami vaihtaa Jennin Petriin, homoutuu biologian opettajan, vege, kelekassa; leskiäiti-Paula pysyy heterona uuden miehen, lihakauppiaan 'kinkkuna'.

MIHIN AKTIVOI?

Olemaan valppaana eronhetken tullen.

MITÄ MERKITTÄVÄÄ?

Suvaitsevaisuutta lisäävä. 

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

tänään

Antti Heikkinen: Baarijakkara.