hutasten tehty
niin tämä tämänpäiväinen blogipottu kuin Heikkisen Antin kierrättämä tarina jakkarasta. (molemmat ? julukastu iliman oikolukua)😞
 |
| linkki |
Baarijakkara-romaanin kulku on letkeetä menoa, kuten Antin kirjat kaikki, vaan sivun 190 kohalla teki tulupan, eikä ollu eteenpäin menemistä, ja vähemmän tyytyväisenä kansalaisena manailin, jotta tuossa Old Lady -luvussahan - alaotsikoltaan: Tässä luvussa tavataan tyytyväinen kansalainen - on parit erhekkeet:
- (Rasvamahan nimi vilahtaa ennen aikojaan yhenäkin heti aluksi Santamäeksi, vaikka luvun viimesestä virkkeestähän tuon piti vasta paljastuman - postilaatikonkylestä. "Vesijärvi noitaisi ja vilkaisi lähtiessään postilaatikosta Rasvamahan oikean nimen Se oli Santamäki.") Lapsus
- Vaan entäs tämä pahempi missä Hillevi muuttuu Kaarinaksi kesken kaiken. Ensten näinikkään: "Aijjaa? Onko?" Hillevi kysyi kiinnostuneesti - ja kohta jo er nimelä: "Ja minkäs takia se tämä tokumentaristi se sinun matkassas kuleksii?" Kaarina ihmetteli. Lapsus Lapsus
Kohan ei ois hätäpaska koko rommaani, rahapulassaan viäntämä; Salamako vai Saarikoskiko, no Ojaharju varsin se nuin rumalla nimellä välityökirjaansa kuhtu. Eikähän tuo nimenvaihtuminen sinällään mikkään ennenkuulumaton tappaus oo, ainakii Sariola kertaallen (Ampiaiskesä) jos ei kahisti kiinni jiäny, silläkkii kun niinku Antilla tahto olla semmonen votakka suoltoo uusia kirjoja ellääkseen - sitä voita leiväle.
😤
😭
Tämä vaan vertaukseksi kahden savolaiskirjailijan erityyppisyydestä, vrt. eilinen, kiuruvetisen Heidi Jaatisen viimeisen päälle hiottu Vuolle / tämä Nilsiän Antti Heikkisen Baarijakkara.
Ei miula nyt muuta, tämän kummempata. 😞
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
eilen
Anna-Riikka Carlson: Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti