perjantai 16. elokuuta 2024

Älkäätten säikähtäkö!

vaara ohi! 

(mörkö paennut metsään)

Lauri Hokkanen: Kommunismin teloitettu unelma - Seppo Toiviaisen  elämä ja tragedia.
Docendo 2024 Kuvassa kirjan kirjoittaja / kuva: Jukka Järvinen

Taistolaisuus. Mikäs tuota ei ole näin jälkeenpäin lukiessa ja tarkastellessa, kun vaara väistynyt, aseet koottu Nato-setän huomaan!

Huipussaan taistolaisuushuuma oli niihin aikoihin kuin minä lamp...ei vaan opiskeluaikojeni koulutuksen aikoihin. No ei se syrjäisessä korkeakoulussa juuri näkynyt muuna kuin muutaman opiskelijatytön sinipaitana ja Simo Sepon karismana. Toki mekin sentään Moskovassa vierailimme ja yliopiston portailla poseerasimme. (kuvatodiste)

Mutta vallan toistahan tuo näyttää olleen etelässä: Tampereella ja Helsingissä.

Niistäpä ent. taistolainen Lauri Hokkanen (s.1950) kirjassaan kertoilee, valottelee ja tekee yhteenvetoa koko Eurooppaa villinneistä yliopistokapinoista ja Neuvostoliitto/kommunismi-vyörytyksestä, väkivallasta yms.
Kertoen myös omasta toiminnastaan:
 
"Olin Tiedonanatajayhdistyksen palkkaama 'osapuolityöntekijä' ... 
- Jatkoin toimintaani Moskovan rahoituksella ..."

Taisto Sinisalon kakkosmiehen, vahtikoiran kuten eduskuntatoimittajat irvailivat, yhteiskuntatieteiden tohtorin Seppo Toiviaisen (1944-2005) elämä ja tuhoutuminen tässä kirjassa kuitenkin on ykkösobjektina, ainakin minä lukiessani siihen keskityn. Niitä näitä noukkien, kuten

 -  ...polvistuimme historiallisesta voitostaan [Praha/panssarit] uhoavan totalitarismin edessä, söimme sanamme ja kielsimme sisimpämme.

- lopulta syvään masennukseen vajoaminen ja tolkuton ryyppääminen olivat olleet seurausta kommunistisen puolueen hajoamisesta.

Eipä silti: jännä tuo näin jälkikäteen on tiirailla, missä myrskynsilmässä sitä oikeastaan yhteiskunnassa opiskeluaikoina elettiin, kun ylipäänsä ja kaiken kaikkiaan kaikkien sivistävien laitosten valtaamista taistolaiset yrittivät. 

Mutta, kuten totesin, ei se itäisen Suomen opettajakoulutuksessa pahemmin näkynyt, ja vain kerran se tuntui hipaisuna oman villapaidan liepeessä, kun kouluhallituksen pääjohtaja, pienehkö Erkki Aho oli ilmestynyt punaisessa nahkapuserossaan seisomaan seurueineen taakseni harjoitustunnin seurantaan.👀
Sitä en muista, 
olisiko seurueella jo ollut se Pirkkalan opetusmonistenippu kainaloissaan.👅

Kirjavinkeissä

4 kommenttia:

  1. Kautta historiamme on intomielet joutuneet mielipiteitään tarkistamaan. Sotien jälkeen piti monien Aatua ihailleiden olla olevinaan, ettei tässä olla natsien kanssa missään tekemisissä oltu…
    Ja sen toisen mokoman, Joosepin ja seuraajainsa, nuoleskelijoille tuli sitten viiveellä sama juttu.

    Olen muuten saanut yhden vuoden historianoppia pirkkaloidusta monisteesta.

    Minä ja ikäpolveni olemme elävä todiste, ettei se niin vaarallista ole. Saimme tunnustuksellista uskonnon opetusta, loppupäässä oli pirkkalointia ja tiedostaja-opettajia.

    Eikä meistä tullut kaikista sen kummemmin uskovaisia kuin kommunistejakaan. Joistakin tuli, opetuksesta huolimatta, luulisin…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äej

      Sittenhän olet varmaankin osallistunut myös historian opetukseen kuuluneeseen kirjoituskilpailuun ihmiskunnan kehitysvaiheista, joista itsestään selvyytenä korkein aste, sosialismi, oli valmiiksi merkittynä.

      Tai sitten et osallistunut tuohon kilpailuun tai olet asialle immuuni, koska et tartuntaa saanut. ;) ddddd

      Poista
  2. Arvoisa hikkaj ynnä muu ihmiskunnan kehitysväki !

    Uskontoja on ollut ... ja uskontoja on mennyt ... mutta itsellinen ja totinen teflonväki on näistä selvinnyt kuin kuuluisa hanhi, jonka selästä vesi valuu pidäkkeettä pois.
    Jossakin ulkomailla näitä kehityksen loppuvaiheita, lopunalkuja, vielä vaalitaan ... niinku siinä Rääkkylänkin naapurissa Vennäänmaalla.

    Aikoinaan 1970-luvulla, kun punaisuus oli meilläkin muotia, Punaiset khmerit itäisellä kaukomaalla Kambozassa pistivät Pol Pot -pomonsa neuvosta toimeen yhdistetyn Hitlerin + Stalinin + Vihreän siirtymän riemujuhlaprojektin. Paluu esiteolliselle ajalle toteutettiin rivakasti.

    Jotenkin tämä Viimeisten Aikojen Projekti pääsi kuitenkin lässähtämään.

    Mutta ei hätää ... Extinction Rebellion Elokapina-rönsyjärjestöineen muistuttaa meitä siitä, että vielä voi Pol Potin henki elää jahka lopetamme paheellisen 2000-luvun elämäntyylimme, ja palaamme sinne 1800-luvulle kerjuulle ja suota kuokkimaan ... niinku ne ahkerat mutta löyhästi elämänlangassaan kiinni olleet kambodzalaiset.

    Meidän uskonnollinen johtajamme ja oppaamme kohti esiteollista aikaa on Suuri tukholmalainen Greta, tämä Hamasin puolestapuhuja ja Helsingin yliopiston teologian kunniatohtori ... joten kovat ovat keinonsa ja vahvat ovat taustajoukkonsa Gretalla !

    Ei parane hangoitella vastaan ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      hittolainen, että siun kanssais on wokeloilla (vökkelöillä, kuten täällä sanotaan) kovasti töitä, kohan siut löytävät! ;)

      Elokapinalaisillehan sirkustirehtöörinä kesän toiminut näyttelijä Martti Suosalmikin soi kaiken kunnian ja kehun Hesarissa vasta: "Elokapinalliset edustavat nykyihmistä parhaimmillaan." HS Viikko 33/202

      Ja onhan noita jonniijoutavia kunniatohtoreita pilvin pimein (Stubbista Ismo Alankoon), aina siellä seassa yks Reetta käyp jononkoristuksena. Heh.

      Poista