Kirjallisuuslehti kasvonsa pesseenä, kunnolla jynssänneenä - kuten kuvasta näkyy:
 |
| Kansi: Esa-Pekka Tiitinen |
Ihan hätkähytti näiden kotoisten lämpimien kotikutoisten vihkosten jälkeen:
Nyt on päästy kinttupolulta baanalle!
Lehden miesmäistä nimeä eivät vaihtaneet, vaikka, ajan tasa-arvottavan tavan mukaan, keskustelua päätoimittaja FT Jussi Hyvärisen mukaan kuuluvat käyneen. Eivät kai kuitenkaan liian sortavaksi tahi rasistiseksi havainneet.
Ukrin Ukkosen 1/23 kaikki kirjoittajat ovat pohjoiskarjalaisia
kirjailijoita kannen kuvaajaa satukinsetä
Esa-Pekka Tiitistä myöten, vähintään yhden kirjan julkaisseita. Kertovat miten vaikea on saada kirjojaan julkaistuiksi yhä. No, tällä Karjalan kirkkaimmalla tähdellämme
Heikki Turusella ei enää näytä julkipääsyn huolia olevan, niin kuin 1970-luvun alussa
Simpauttajansa kanssa.
Eli rima on korkealla.
Kunhan ei nyt olisi samoin nimettömillä harrastajilla lehdelle pääsy!
Suomen tuntemattomin runoilija -runon, jonka ydintä tässä:
"Ja kerta toisensa jälkeen lähetin runoni
pääkaupungin suuriin kivitaloihin,
mutta aina uudelleen se tapahtui:
hylsyt lensivät, luodit osuivat
tärisevään selkääni kerta toisensa jälkeen: ---"
Ulla Vaarnamo myös on toivonsa menettänyt, kuin '
yksin airottomassa soutuveneessä arvaamattomalla merellä'.
Kustantaja viestitti: "Minun pitäisi kirjoittaa myyvämpi kirja ja suunnata se ikäisilleni naispuolisille lukijoille, jotka ostavat suurimman osan kirjoista."
"Vaikka kirjani sisältävät aiheita, joista muut suomalaiset kirjailija eivät juurikaan ole kirjoittaneet, eivät ne taida yltää suomalaisen kustannusyhtiön tavoittelemalle tasolle. Siltä minusta tuntuu kustannusyhtiöiltä saamieni vastausten perusteella. Mutta mitä teen sille, että minulla on palava halu kertoa ja kirjoittaa?"
Anneli Heliö ei mahkuja jos ei kustantajan editointia eli runtelua hyväksy. Ei hyväksynyt, niinpä Anneli valitsi Ahmatova-elämäkerralle toisen tien.
Hannu Heavy Tikkanen, sai julki viimeisimpänsä Kirjokannen kautta.
Jussi Virratvuori, tuon
Kirjokannen paikallinen ja ylen inhimillinen kustantaja, puuhamaan setämies, saa 'puolustuspuheenvuoron'.
Miten tarjotusta 350 vuosittaisesta käsikirjoituksesta valitsee ne pari-kolmekymmentä:
"Kustannuspäätökset ovat täysin henkilökohtaisia, subjektiivisia. Kirjoitusmakuni, ensivaikutelmani, mielikuvani kirjailijasta, arvioni kirjan menekistä sekä pohdinta siitä, kuinka paljon kirjahanke vie aikaani ja rahaani - ne ratkaisevat paljon."
150 myytyä kirjaa antaa nollatuloksen, siinä raja.
Tommi Tihtarisen runosta Kaksi kaaosta pidin, sillä noinhan ajattelin nossipoikana.
Melkeinpä lehden jok'ainoan tavun luettuani olin että jee!
Silti varoituksen sana näin setämiehen suusta, ehkä vähän kummallinenkin:
- Muistakaa laskea välillä rimaa, jotta harrastelijatkin pääsevät yli - kaikki kun eivät osaa flopata, vaan edelleen jotkut kierähtävät, saksaavat tahi peräti tiikerillä syöksähtävät.
Arvostelut:
Muut:
Kirjavinkeissä
tänään
🏂 hiihdot 11km / 21 km/€ = 3 h
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti