Olen lukenut joka ilta 28 päivän ajan ennen yöpuulle painumista Kansa taisteli - miehet kertovat -kirjasta Rajuimmat taistelut luvun kerrallaan.
- Yöunetko kaikkosivat?
Päinvastoin ja Mitä vielä!
- Tyytyväisenä painoi päänsä pielukseen, kun ajatteli, miten lokoisat olot loppujen lopuksi nuo rintamamiehet meille tarjosivat nykypäivinä nautittaviksi.
Mikäs tässä meidän palloillessa jos vertaa noiden kentällä taistelleiden miesten olosuhteisiin:
Eipä tarvitse pakkasen kourissa kärvistellä, pitkin metsiä ja pellon pientareita ryömiä - eikä pelätä kranaatin sirpaleita kuulaalla iholla; ruokaa ja juomaa on läjäpäin saatavilla ...
- Ei kun sipsit suuhun ja silleen!
Niinpä.
Ja jos ei kirjan kertomukset riitä todisteiksi sodan tapahtumista, kauhuista ja ankeuksista, voi piipahdella tutkimaan 160 000 kuvan SA-kuva-arkistoa, josta löytyvät Kansa taisteli -kirjan kuvituskuvatkin.
Myös Muolaan kirkon rauniokuva, joka liittyy kertomukseen
Kirkkomaan kiviaidan takana:
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
eilen
Mooses Mentula: Toiviokoski
24.2. -22 jälkeen olen muistellut seuraava keskustelua. Joskus -80 tuli ilmi, että teen sekä gradua että sivulavia sotahissasta. Joku (muistaakseni ihan nättikin) tyttö kysyi syytä ja äyskäisin: sota on niin kivaa. Ei tarvinnut selittää enempää.
VastaaPoistaJuu, en minä edes -80 uskonut, että sota on kivaa. En vain viitsinyt juuri silloin sanoa, että ikävät asiat eivät häviä silmät sulkemalla.
T. JV
jvon
PoistaSelkeneekö jos summaan puolellasi ollen:
Ei kaiken tarvitsekaan olla kivaa, kohteen ainakaan, mikä kiinnostaa - joskaan ei kaikki kivakaan kiinnosta - esim. tuo nättikin tyttö sinua. d
Ihmisten muisti on vietävän lyhyt ja helposti harhaan johdatettava. Ei ollut montaa jotka ylistivät rintamalla olleita 70-luvun Suomessa.
VastaaPoistaGL
Poista"A Â Â Â..."
- 'helposti harhaan johdatettava', sanot, kutinsa pitävästi.
Nyt alkoivat, ylemmät tahot, johdatella meitä tuossa pressakisassa eilen 'oikeaan' suuntaan Elämäni biisissä.