lauantai 13. toukokuuta 2023

Kevät kuin runoa

Eilen pi-itkä kyynpötky poikittain kuivatusalueen kanavatiellä. Emme pyöräilleet päältä. Jäi henkiin uuden säännön myötä: ei ollut lähelläkään pihapiiriä.

Tänään hirven jätösten, Kiminkinen sanoisi paskojen, haravointi Villa Sukassa. Kävelykiveyksen suoristus.


Katiskassa kolmisenkymmentä ahventa ja hauki. Veneen tappi irti kesken soudun. Kiire rantautumaan. No ei kummoinen matka maihin, katiskakin puolensadan metrin päässä rannasta. Vesi tosi alhaalla, tosi.

Pitkävartisen katajan oli kaatanut hirvi talvella; hirvien puremajälkiä monissa pihlajanrungoissa ihmeen korkealla. 
Saha puri puihin ja kaatoi, katkoi rumimmat. Kirves pilkkoi, käsi pinosi; vaikkeivät nuo helposti kuivu poltettaviksi.

Kellarin ikkuna auki kesäksi. 
'Jorriinin juuret' kellarista verannalle lämpöön ja vesikylpyyn - itse saunan.

KÄKI kukkui ja kuusikko soi. VAIN yhden kerran. 
Siinäkö elämän vuodet - vesi vähissä?


Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti