Etunimi uusiksi -sarja päätöksissä
Ensimmäisiä kosketuksia kunnon kirjallisuuteen, syvempään kaunokirjallisuuteen, tapahtui muinoin tämän Steinbeckin kirjasen kautta:
↔ ⟺
Helmen löytäminen köyhälle helmensukeltajalle oli kaikkea muuta kuin onni.
Kaipa se antoi mallia nuorelle lukijalle: Parempi kun pysyt köyhänä (ja kippeenä),
mitä tässä on sitten uskollisesti noudateltu.
Tänään ei kuulunutkaan radiosta helakka ääni:
"Hyvää huomenta rakkaat kuuntelijat!
Tänä sunnuntaipäivänä toukokuun seitsemäntenä nimipäiväänsä viettää
Savu
Sydämelliset onnittelut kaikille Savuille! 💓"
Ei kuulunut ei, koska hallitusneuvottelijoiden kesken oli leimahtanut lauantaiehtoona riita, kun kristillisiltä tuli nyt se odotettu kampoihin pano, oikea Iso Jöö: kaste on sakramentti, ei kumottavissa.
(Ja Tynkkynen iloitsi tykönänsä: muutkin sooloilemassa.)
Niinpä jokainen Helmi saa pitää kauniin nimensä, ja Orpo heittää tämän etunimisukupuolineutraalivihkonsa* roviolle sitä kenellekään näyttämättä.
Jäämme jännittämään, odottamaan seuraavaa otallusta.
*Onneksi tänne potun pohjalle
jää se vuotanut kappale tuosta vihkosesta vuoden mittaan vilautettavaksi - vaihtoehtoista nimeä uteleville nimipäiväänsä viettäville päivänsankareille.
Taisipa äidinkielen opettaja tuon luettaa. Jännä juttu, käännöskirjallisuutta! Toinen oli Hemingwayn Vanhus ja meri ja kolmas Othman Frantz Langin Uni antaa askeleet.
VastaaPoistaOlen Ailille kiitollinen siitä, että luetti, vaikka tuohon aikaan seikkailukirjat kiinnostivat enemmän.
äej
Poistameillä lukiossa luettiin klassikoita sylillinen, joten jatkan kiitosten jakamista kaikille äidinkielenopettajile (Vieno Määttäselle omassa) puolipakkoluettamisesta. Hyödyllistä!