hautajaisissa - yleensä
Pappi puhui kalliita sanoja äidistä, joka yhdeksänkymmenen iän porteilla on siirtynyt iäisyysmatkalle. Mummiksi ja isomummiksi ehtineenä täyden päivätyön tehneenä opettajana ja kymmenvuotisen omaishoitajan pyyteettömän, rakkaan ja raskaan rupeaman jälkeen.
Pappi luki asiat muistiinpanoistaan ja me vakuutuimme, että totta puhui ja noinhan vainajan elämä kulki. Viimeiseen saakka pontevana ja positiivisena valittamatta eteenpäin. Välillä kuulimme myös, miten kappelin perältä kantautui juoksun kipitystä ja riemuhuutoja isää väistellessä, vaan piankos pikku kiituri olikin taas kiinni napattuna ja lasin takana eteiskopissa vankina jäähtymässä. Eläväinen juoksu tauolla, muttei katkenneena.
Pappi jatkoi puhettaan sieltä kirjastakansista, nyt sanat erottuivat selvemmin kun 'häiriötekijä' oli hetken jäähyllä.
Mutta:
Eikö tuo häiriötekijä ollut vainajan jäljelle jäänyt elämänhenki, joka jatkuu jatkumistaan - eikä näin ollen äiti, mummi ja isomummi ollut sittenkään kuollut!
Muistotilaisuudessa kuiskasinkin tuntemattomalle saattoväen rouvalle, jotta, jos minä olisin ollut tuo pappi, olisin heittänyt muistiinpanot hetkeksi syrjään ja seuraillut tuota lasta, sitten siunaustilaisuuden väelle hymyillen ilmoittanut: - Katsokaa ja kuunnelkaa tuota lasta. Siinä on elossa ja ilmiliekeissä tämän suvun vanhimman elämän jatkumo!
Tämän siunattavan äidin, mummin ja isomummin elämä uusissa puitteissa, samana silti.
Tuo rouva hymyili, pienesti ehkä nyökkäsikin. - Etten vain ollut liian jeesusmainen?
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
🏂 hiihdot +1 °C 15+10 km 674 km /€ = 107 h
Liian jeesusmainen, hih! Voin hyvin kuvitella tuon tilanteen, ja ymmärrän, miksi Harryn ja Meghanin pienokaisia ei ole kutsuttu Charlesin pitkäpiimäisiin kruunajaisiin.
VastaaPoistaHautajaiset ovat menneet rennompaan suuntaan, joten ihan hyvin pappi olisi voinut ottaa tilanteesta vaarin ja puheessaan huomioon pienen eläväisen ihmisen rentouttaen näin tilanteen ja yhdistäen elämän alun ja lopun.
MM
Poistaopenahan sitä osasi tarttua hetkeen, milloin mihinkin ja minkälaiseen, välillä letkeästi välillä otsa rypyssä. :)
Minä näin viran puolesta olin eilen kaksissa. Kummassakin oli lapsia paikalla, ensin saateltiin yhden suvun ikäistäni pappaa, sitten toisen suvun myöhempään ikään elänyttä mammaa.
VastaaPoistaMinua ei ole lapset koskaan haitanneet näissä hommissa, jos he haluavat vaikka juosta ja hihkua kirkossa, niin sallikaa veikkosella, on vankkumaton kantani.
Hienoin kokemukseni lukkarina oli aika kauan sitten, kun oltiin pitämässä kinkereitä, ja talon pikkumies liimautui kanttorin viereen istumaan ja katseli, kuinka pimputtelin kotinsa tuvassa sähköpianoa. Kun kahville ruvettiin, pikkumies ei enää malttanut mieltä,vaan tutki ahnaasti pienillä sormillaan sähköpianon klaviatuuria. Vanhemmat ja etenkin isovanhemmat kieltelemään, mutta minä sanoin, että älkää nyt hyvät ihmiset lapsen iloa mihinkään viekö, vehje ei lapsen kosketuksesta säry, ja sähkövehkeestä saadaan volyymit semmoiselle tasolle, ettei lapsen tutkistelu soittopelin kummallisuuksista haittaa ketään. Pikkumiehen katse, kun lukkari hätisti toruvat vanhemmat ja isovanhemmat ulohtalle mielenkiinnon kohteesta, on jäänyt iäti mieleeni.
Sehän se Jeesus antoi aika selkeän ohjeen suhtautumisesta lapsiin, ja nykyinen lähin työtoverini, ihana perheenäitipappi, ottaa aina lapset huomioon. Lapsille on kirkossa, siinä ihan alttarin tuntumassa, oma tila, jossa saavat piirustella tai puuhata omiaan. Monesti olen jumalanpalveluksissa mennyt siihen viereen pianon ääreen vaikka ehtoollismusiikkia toteuttamaan, eikä minulla tosiaankaan ole lasten läsnäolosta kielteistä sanaa sanottavana.
äej
Poista'älkää nyt hyvät ihmiset lapsen iloa mihinkään viekö'
Siinäpä sen Sinä sanoit.
Sitten rippiskoulussa saattaa olla jo toisin ja ylösalaisin.
On Sinulla harvinainen ammatti!
Melkein taikuri olet: Alkusoitollasi luot pitkälti sen sanattoman herkän, voimattomankin, tunnelman, joka ryöpsähtää siunaustilaisuuden saattoväkeen. Olet tavallaan tilaisuuden avain: musiikin tunnelukon avaaja, padon purkaja.
Oli meilläkin vaikuttavaa musiikkia: talon tarjoamaa ja omaa.
Tilaisuuden syvä pysäyttävä hetki olikin, kun siunattavan lapsenlapsi lauloi miehensä kanssa herkän laulun puoleen väliin jaksaen, kunnes pato murtui, ääni katosi - tulivat huojentavat kyyneleet.
Ja Sinä sitä vaan porskuttelet tuossa mussiikin elämyksellisessä taikamaailmassa päivittäin, ja vielä maksavat siitä! Kannatttako tuosta ees eläkkeelle pyrkiä - rutinoituminen tosin saattaa vaania nurkkien takana.