torstai 8. joulukuuta 2022

Edith! - Enossa!

Pelkäsin mennä, sillä*


Kuvan aineksista saivat kokoon yhden kokonaisen Edith Piafin - 142-senttisen varpusen, hentoisen, jouluaamun kaltaisen. 
Nuorimpana Sara Tahvanainen, aikuisempana Veera TurunenAnna Mustonen jo kuolemanomana.
Vaikuttavia ja vakuuttavia olivat kaikki kolme. Kohtalokkaita, kohtalon runtelemina.

Sarassa kuitenkin pilkotti, äänessä, nuorta selviytymisuskoa; Veeran habituksessa oli pontta ja ärinää, lauluäänessä kaikupohjaa; Annaan, tummiin kuteisiin ja kutriin, kalma oli tarrautunut voitokkaasti kii - koko olemus huokui armahtavaa kuolemaa.

Eläpä oikeanlainen elämä, kun äiti on bordellissa ja isoäitikin ollut!  Mistäs riuhtaiset elämisen mallin - ei ainakaan juopolta akrobaatti-isältä, joka kantaa uusia äitejä kotiin liukuhihnalta. 
Silti - niin tuli tehtyä, elettyä vanhempien lailla. Eikä se tiennyt pitkää ikää Piafille, 47-iässä tuli lähtö.


Vilinää Pariisissa riittää, Avenue des Champs-Élysées eli Les Champs-Élysées elää kun parikymmentä louhiteatterilaista pistää kadun elämään syrjäisessä pienessä intiimissä hirsiseinäisessä Louhitalossa 40 kilometriä Joensuusta pohjoiseen. 
Paras katsojan etupenkissä vetää jalkansa koukkuun, etteivät nuo vilistäjät lankeaisi ja syliin kaatuisi, ja vaatteisiin tarttuisi syntinen puuteritahra. 

Tunnelma oikeasti siis käsin jopa jaloin kosketeltava. 
Laulajan laulut, elämä ja traaginen kohtalo jostain kumman syystä koskettaessaan myös viihdyttävät. 

No, sehän olikin Piafin anti yleisölle, maailmalle: antaa kaikkensa - riisua itsensä näin, hiukkasen vain eri tavoin kuin äiti ja isoäiti.
Louhiteatterin joukkue tuon Edithin esille pohjia myöten pesi.

* "Onnistuneen teatteriesityksen jälkeen katsojakaan ei ole entisensä." 
pelotti tuo Riitta Mikkosen Viikko Pohjois-Karjala -lehdessä kirjoittama niin.
Mutta:
 - Minnekä männään syömään? oli ensimmäinen kysymyksemme autoon poispäästyämme. 
Turhaan pelko muutoksesta: entisellämme olimme, 
ainakin minä ja Mattibuu. 😅😇

🏂 hiihdot 8+8 km 43 km/€ = 8 h

Kirjavinkeissä
Tänään
Ninä Kokkinen: Totuudenetsijät - Esoteerinen henkisyys Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti