perjantai 2. joulukuuta 2022

Aika nousta suksille


Saipa tuota taas kyllikseen odottaa. 
Helsingit ja kaikki varsinaiset suomet lunta tulvillaan, siellä missä ei juuri hiihtointoa liiemmälti ole. Tänne köyhälle itärajalle ei edes lunta suo säiden ja ilmojen säätäjä riittämiin; vähästä ilo irtoaisi ylimmilleen. 
Ihmeissäni kuuntelin alueilta nuoren kuopiolaisen - siis savolaisen! - kouluneitosen marmatusta köyhyydestään, kun ei ollut päässyt keilaamaan eikä hoploppaamaan eikä laskettelemaan. 
Vaan eipä mitä: jokaisella köyhyytensä. Minulla tämä lumenpuute.

Nyt kun toisen sentin taivas lumihiutaleitaan lennätteli, oli painuttava iltahämärissä, jottei kukaan näkisi, ulos ja heinikkoon; pitkin keskikaistaa metsäautotietä piti paarustettaman - piti eli luisti.

No, piti muttei luistanut, mutta väliäkös sillä, sillä sillä olevinaan hiihti, oli hiihtävinään: jaloissa sentään sukset ja käsissä porkat. Hiihtämistähän se, mitäs muuta. Katse maassa, muttei mieli. 😤

Neitsythiihdon tulos tässä, kellosta tarkastettuna: 

5 km / 51 min

Aika köyhääkö?
Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Hienoa! Että oikein pääsit jo ladulle ja kilometrejäkin tuli, onneksi olkoon! Sitähän minäkin, että mitä ne siellä etelässä lumella tekevät, ja miksei sitä voi tulla tänne Keski-Suomen korkeudelle? Hyvin ohut kerros on maassa.

    Nyt ei kyllä olisi hiihtokuntoakaan, eikä muutakaan kuntoa. Kaikki kunto romahti, kun tuli korona reilu viikko sitten. Paranemaan päin ollaan kyllä, hitaasti mutta varmasti, väsymys vain on sitkeää. Saa nähdä, kauanko kestää saada itsensä edes kävelykuntoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kirjis

      onnitteluistasi kiitän - 995 ois enää jäljellä tarvottavana.
      Eipä siulla hättää: Iiivokin koronassa ja edessä MM-hiihdot oottamassa - siulla ei. :)

      Koronasta ei aina tiedä mitä kiusaa se haluaa tehdä, yleensä pääsee viikon kärsimällä; oma korona heinäkuussa jäi viikkoon.

      Toipumista! Ja sitten hiljalleen maastoon.

      Poista