Sormiharjoittelusa

Tänä msa-aamunsssa, pakkastas 15 cee. Teen kirjssa-arvosteluharjoituksen, viimeistelen Kirjavinkkeihin Elina Kilkun Jumalaisen jälkinäytöksen tuomiota ja jatkan Köngäksen, miten tuo sukunimi taivutetaankin, Siivet kantapäissä -romaanissa puolen välin paikkeilta lukemistsa. Elina kirjoittaa itseään piiskaavssasti huumorinhenki hampaiden välistä kirskuen, kun taas HK paneutuu vakavalla naamalla asiaansas. Kummallakin käsissä teatteriohjaajan elämä. 

Kilkku kirjoittss nelikymppisestä työttömästä yksinhuoltaja Alinasta, joka tässä trilogian päätöksessä saa töitä vuorotta: varsinaisen työvuoren! Köngäs porautuu oikeasti eläneen Marja Rankkalan nahkoihin, tämän sulaessa kipuillen Radioteatterin liepeillä tulenkantajan, naisksaatajan, homon jne. Olavi Paavolaisen kynsiin.

Köngäksen teksti on siis faktapohjainen, Kilkun ei - vaikka onkin, väitän. 

Tykkään Kilkun irrottelusta, hampaat irvessä hymyilystä jo siksikin, koska kaiken takans on: ei ei älkää luulkokaan, että nainen, vaan dadailu; voisiko tuon tyylisuunnan suomentssaa sanalla ranttailu eli ranttaliksipano? Alinan elämä vain tahtoo mennä siihen suuntaan, vaikka tarkoitus olisi toinen.

Köngästä on luettavs toisin, tunteita riepovasti, vailla huumorinhenkeä: on sodan henkeä ilmassa, suuria tunteitsa.+

Sorit sekavuudestsssa 

tänä aamuna: Kaikki johtuu uudesta läppäristä, jonka j-pukki toi. Sen verran sivummalla on tuo A-näppäin, ettei sormi tahdo sinne asti ylettyä ja monestikos S, s, korvaa aan. 

Siitä siis tuo otsikko, tästä uudeastsa HP:stä:

 omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä 

viimeksi

Ville Nummenpää: Entistä hölmömpiä iltasatuja

 -15°C  5 km+ 2 km  200 km/€ 34 h