ja juhlapäivinä vielä huonommin
Ensin menee hyvin ja leikit lasten kanssa kutkuttavat, naurattavat, hykerryttävät - ilo ja riemu ylimmillään silloin kun seinäkellon luukku aukeaa ja käki ponnahtaa kukkumaan. Tanssituttaa isä-Armasta Jussinsa ja Irmelinsä kanssa, äiti-Marianne seuraa sivusta.
linkki |
Sitten tulee joulu, ja jouluaamun valjetessa kaikki ankeus:
"Talossa on hiljaista. Kuusi on kaatunut. Lahjat ovat hajonneet. Sohvapöytä on likainen. Lattialla on verta. Armas istuu lattialla. Nallekarhu on Armaksen sylissä. Armaksen otsassa on haava. Armaksen kasvot ovat veressä." Marianne tulee laukku kädessään lastenhuoneesta.
"Nyt lapset vaatteet päälle, lähdetään!" Marianne huutaa lapsille. Mariannella on mustelma kädessään."
Olemme ylittäneet tarinan puolen välin. Perheidylli on murskattu jo tätä ennen moneen kertaan. Isä-Armaksella on ollut liian ankea ja orpo lapsuus, sieltä kumpuaa kaikki tämä kaaos.
Yksin hylätyksi jääneenä ei koita armas aika, vaan Armaksen on aika kuunnella totuus lääkärin suusta:
"Meillä on syytä epäillä, että teillä on pahanlaatuinen skitsofrenia, herra Kekki. Tämä selittää kaikki aistiharhat ja myös epävakaan käytöksen. Paperien mukaan teidän isällänne, Johanneksella oli myös kyseinen sairaus."
Ilmankos tomaatit puhuivat ja moni muukin kumma.
Jose Martin kertoo karun tarinan, jonka kieli on lapsellisen yksinkertaista. Lauseet lyhyet. Ymmärrettävät. Helppolukuiset. Satumaiset. Kaikesta huolimatta itse tarinan lukeminen tuottaa tuskaa: niin paljon traagisuutta näin lyhyessä kertomuksessa.
Jose Martin (s. 1994) |
Tein hankintaehdotuksen omaan kirjastoon ja laitoin perusteluksi: kiinnostava aihe.
VastaaPoistaMM
Poistakiertelemätön - vois loppujen lopuksi olla yhdellä sanalla sanottuna loppulausuma kirjasta.
Meillä täällä P-Karjalassa on valtakunnallisesti näkymätön suuri pienkustantamo. :)
Kirjokansi.
PoistaMeillä on Myllykoskella Reuna-kustantamo. Samoin "pieni suuri".
ja Atrain Kemissä.
Poista