No johan nyt on piru kun lukeminen ei oikein edisty.
Ennakko-odotuksista johtunee. Hankin kirjan kun luulin, jotta huumorin puolella liikutaan: - Kuka nyt pirun kanssa tosissaan. Eihän niitä ole olemassakaan!
Vaan tuntuupa olevan, ainakin menneillä sukupolvilla.
Ja toisaalta olisihan pitänyt honata, ettei huumorikirjasta voi olla kysymys, sillä kirja pohjautuu väitöskirjaan - ja onko muka humoristisia väitöskirjoja ilmestynyt edes huumorintutkijatohtoreilta?
Tämä Kaupat Pirun kanssa -kirja, Docendo 2021, on fil. tri ja teologian maisteri Mari Purolan koonta sadan vuoden ajalta, 1840-1960, suomalaisten pirukohtaamisista. Niitä siis oikeasti on ollut uskomustarinoiden mukaan, joita kirja on niin pullollaan, jotta pakkohan pian piruihinkin on uskottava siinä missä poliitikkoihin, (Valtonen-Lepomäki tili Jersey-saarilla), sun muihin näyttelijöihin.
(No tuo suluissa nyt oli pelkkää piruilua.)
Nyt kun siis huumorikirjasta ei ole kyse ja kun en yleensäkään liioin innostu edes historiallisista jumalkertomuksista, niistä Zeuksista sun muista Hermeksistä, on kirjan lukemisen eteneminen kestänyt viikkokausia: ollut tervanjuontia, joka sekin konkreettisena toimenpiteenä voisi liittyä näihin uskomusasioihin. Puolivälissä mennään jo sentään.
On selvinnyt että piruista pääsee parhaiten irti kirkon alttarilla, sillä pirut eivät uskalla ylittää alttarikaidetta. Muitakin mahdollisuuksia on: vaikkapa luet itsesi papiksi tai puristat kukkoa kainalossa tahi vilautat Raamattua taikka sulkeudut ympyrään yms.
Keinoja siis löytyy silloinkin kun olet luvannut itsesi 30 vuoden päästä Pirulle kullankiilto silmissä.
Vaan minun ongelmapa sen kuin jatkuu, se mitenkä tästä etenen kun tämmöinenkään kertomus ei yllytä kurkistamaan seuraavaan pirun taikka oikeastaan ihmisen töllöntyöhön:
"Kuuluisa murhamies Hanssin Jukka oli tehnyt pirun kanssa liiton. Piru lupasi hänelle siivet, että saa lentää vapaasti ilmassa, kun Jukka tappaa neljäkymmentä ihmistä. Viimeksi hänen piti tappaa raskaana oleva vaimo, ottaa lapsen sydän ja syödä se. Mutta tätä ei murhamies kerinnyt tehdä, kun joutui ennemmin kiinni." Orimattila 1935/1936
Siksi tässä tuskailen, kun olen tehnyt kaupat Kirjavinkkien kanssa kirjoittaa Kaupat Pirun kanssa -kirjasta kirja-arvion, ja pian on lunastamisen aika.
Tunne on vähänkö samankaltainen, mutta onneksi asteen miedompi kuin kirjan isäntien, emäntien, renkien, äitien, jotka ovat myyneet itsensä tai lapsensa Pirulle ja on koittanut lunastamisen aika.
"Puristat kukkoa kainalossa" kuulostaa noista helpoimmalta, vai liekö sekään helppo, kukkohan voi nokkasta.
VastaaPoistamm
Poistasitäpä pitää pittää kainalossa peräpää etteenpäin, neuvojen mukaan.
Muistapa, jos jäät nuihen pirujen kanssa kiikkiin. :)
Saas nähä mitä tämän kirjan kirja-arviosta tulee tuonne viralliselle puolelle - pystynkö ryhdistäytymään.
Seurilepahan.
No mikäettei, tulevathan nuo lastenkirjatkin arvostelluiksi ihan OK! Kuten Itikkaralli-vinkkaus yllä.
Sähköpostista putkahtanutta:
VastaaPoista"Hurja kirja, laitahan sinne listalle Ö:n kommentti (en itse onnnistunut)
Kuulostaa kiinnostavalta piru-kirjalta, tottavie.
Itse luin juuri lukemaan oppineena 5-vuotiaana kummitusopuksen nimeltä
KUU PAISTAA KIRKKAASTI, KUOLLUT AJAA LIUKKAASTI. (voin muistaa nimen väärin)
Se kuului magiaa harrastavan tätini Salmen käsikirjastoon kuten ns. MUSTA RAAMATTUKIN.
Mihin lie joutuneet nuo maniot kirjat? Tunnistaako joku?
Öisinajattelija eli Pentti Stranius"
No johan on piru kirjaksi, ja sinun pitäisi tästä osata kertoa Kirjavinkeissäkin. Aika paha. Harmi kyllä, etteivät edes huumoritutkijat taida tehdä humoristisia väitöskirjoja :) On totista touhua tuo väitöskirjan tekeminen...
VastaaPoistakirjis
Poistaehkä tuon yllä kommentissa mainitun öisinajattelija Pentin sietäisi jatkaa opintojaan, lisensiaatti kun jo on, ja vääntää humoristinen väitöskirja julkaistujen rompsujensa huipennukseksi.