murteellisuus
"Liityimme kuuntelemaan soittoa. Ketään ei tuntunut haittaavan, että soittaja oli mustilainen, vaan sen soittamista kuunneltiin ja kateltiin ihaillen."
Sepä olikin sitten vientiä, nuotiolla piikatyttö Reetan maailman mullistus, tuo komeakasvoinen Tenho, joka pesiyty talveksi seurueineen talontöihin; renki-Eljas jäi toiseksi kertalaakista.
Mielenkiintoinen romaani romaaneista, esikoinen Liisa Louhelalta Kainuun korvesta sotia edeltävältä ajalta: Kaikkeus on meidän, WSOY 2021. Kerrassaan mukava - jopa herttaista - nykyajan hötkeestä painautua Louhelan maalaisuuteen. Palata entisaikoihin: karjahoitoon, veinkantoon, pyykinhuljutteluun, leivänpaistoon ...
Liisa Louhela - kuva Aino Väänänen |
Vissiin minunkin pottuni on sitten vastaisuudessa Chamber pot. Tahi Samperin pottu.
Pottu. Ai että helpottaa kun voi käyttää huoleti lapsuuven sanaa, jota nykysin ei täällä pahemmin viljellä, miten lie asianlaita lounaisessa Suomessa, josta pottu näkyy lähteneen liikkeelle. Potta se varmaan on nykyisin kaikkialla, paitsi Englannissa!
Se taas, tuliko tästä kirja-arvostelu vai puolustuspuhe, onkin toinen luokka Joveli Lehtosen Putkinotkon Juutas Käkriäisen sanoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti