Kaikkivoipa-aikoina

"Meeri ooli toosi iiso!" tuumi tytöntynkä kun heräsi ja katsahti ikkunasta. 

- Poltin sääret rakkuloille.

• 12km J/54km
• 12j/66
• 14j/80
• 17j/97 

- Helsinkiin 05.00

- Äitienpäivä: Lunta satoi 5 cm!

Kyproksen merkintöjä yllä joskus silloin kaikkivoipa-aikoina.

Vieläkin, vuosien päästä, tuoksuvat voimakkaina ja voimistuvat mitä ylemmä rinnettä ajattelen nousevani, havupuiden tarjoama rauha pärinöivien moottorivehkeiden metelin jäädessä askel askeleelta kauemmas alas.

"Ensimmäinen rinne vie minulta mehut. Kiskon itseäni ylemmäs, ja lopulta puuskutan ylhäällä sembramäntyjen keskellä ja etsin hetkeksi varjoisaa kohtaa. Hörppäys juomapullosta. Esteetön näkymä vapauttaa jotain rinnassa. Leveä neulasten ja soran peittämä väylä jatkaa kukkulaa alas ja nousee taas ylös. Jos täällä syttyisi maastopalo, pieni paloauto pystyisi ajamaan tätä linjaa pitkin."-Kirsikka Myllyrinne

Tärppääpä kirja mukaansa: - Just noin, tuolta se vaikuttaa, näyttää ja tuntuu tampata rampata ruskeiden neulasten kattamalla polulla havupuiden hapessa!

Eipä voi kuin huokailla enää: Se oli silloin. Kaikkivoipa-aikoina. 

Kirjailijahaastattelu

Kaikkea se tämäkin kirja kesken kaiken teetättää: 

a) etsityttää iänikuisen piirongin laatikosta iänikuisen lenkkikalenterin, jossa merkintöjä viime vuosisadalta ja jossa merkintöjä Kyprokselta (hintakin 5500 mk/me)

b) herättää eloon hajamuistoja; tuolla oli se punapäinen taksikuskipoika, joka ei ollut yhtään kreikkalaisen näköinen; sanoikohan peräti jotta vuoristossa kasvaa vaaleampia kyproslaisia?

c) muisteluttaa moniaita: vasemmanpuoleinen liikenne ja lenkiltään palaava vaimo, joka ihmettelee, miten kaikki härvelit ohiajaessaan tyyttäävät ja painavat torvea. - Tööt-

tää-vätkö ne sinulle?

No eivät töötöttäneet. Minulle. Mistähän johtui. 😁

Myllyrinteen Happamat sitruunat, Avain 2020, on vasta alkusivuilla, mutta tuon liikkumisen lisäksi se on jo herättänyt uteliaisuuden muinekin aiheineen, kuten koulun ja kielen, josta saarelle asumaan asettunut Kirsikka, niin englannin kielen taitoinen kuin onkin, huokailee:

"Koen olevani rampa niin kielellisesti kuin kulttuurisesti, ja se väsyttää. En mielestäni osaa ilmaista itseäni englanniksi niin kuin haluan, ja nyanssit puuttuvat. On päiviä, jolloin jokainen kommunikaation muoto, jossa on puhuttava ja selitettävä itseään tuntuu liian työläältä."

Näin tönkköenglantilainen, joka juuri ja juuri saa - joskus jopa syötävän - ruokatilauksen tehtyä tavernassa, tuntee myötätuntoa. Miten lohduttavalta tuntuukin, jotta jopa kielenhallitseva voi tuntea kieli-invaa!

11 km/411 km/€= 64 h

KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä