Tämän aamun aloitin toisin luvuin

En selannut netistä uutisia, joissa vakiokaksikko takuulla pyörimässä: korona ja Rumppi. Paikallislehtienkin sivut saivat olla.

Illan päätin H-P Björkmanin & Nina Honkasen kokoamaan Pakopisteeseen, missä taitavat vierailevat kirjailijat esseesoivat aiheesta, miten tästä kestämättömästä maapallon tuhoamisvietistä kukin pääsisi irti. Koronan pysäyttämässä maailmanmenossa joutuu Antti Nylén heti avauksessa kysymään itsestäänselvyyden: "Oliko koko normaalielämämme siis väärin?"  Ja Helena Sinervo vastaa kysymykseen omassa esseessään: "Nykyaika merkitsee minulle elämää ähkyssä. Haluaisin osata kuolla yhä useammille asioille ja valinnoille."

Pohjustuksen jälkeen toinen pohjustus, omakohtainen. 

Ainakin viikon verran olen ollut luonnon lumoissa ja ihastellen, aamiaispöydästä alkaen koko päivän, hörissyt hevosen turpana toiselle(ni) ääneen:

  "Kauniimpaa, koskettavampaa, lumoavampaa - tai no vähintään yhtä kauniita nuo kuurasta kukkivat puut kuin kirsikan kukinnan aikaiset reportaasit Japanista."

Ja mikä mukavinta tuohon kuurankukkamaisemaan voi koska tahansa astua sisään kun astuu ulos! Joka ikinen pakkaspäivä.

Nyt otsikkoon  Tämän aamun aloitin toisin luvuin  viimein kii - 

eli runoilla aloittelin:

Timo Suutarinen, Kulttuurivihkot 2020

Lopputulos: olin lukenut itseni keskitysleirille! missä vielä rajummat uutiset kuin meidän lehdillämme.

Siis - eikö sittenkään kannata aloittaa päiväänsä runolla? Runojen otsikotko hämäävät siinä missä iltasanomien, seiskojen! 

Mutta kun ei niin vain hellitä, vaan jatkaa ja jatkaa, kaivaa runokuoppaa, niin löytyyhän sieltä aarretta nokko:

hiihtämiset: 10 + 7 km/180 km/€= 28 h

KIRJA-ARVOSTELUT