No vot!
Uudesti syntynyt Juhani Peltonen realistisimmillaan: = fiktion ja konkretian rajamailla. Absurdismiin päin keikallaan monin paikoin lukijavinkkelistä katsottuna, siis tällaisen tavallisen, joka ei käy Sodankylän filmifestivaaleilla notkumassa, tahi muissakaan keskiyömäisissä valoisissa paikoissa eli pimeissä kuppiloissa - kuin satunnaisesti.
Päästäänpä päästään kirjailijan päähenkilön, sen Jussi Seppäsen pään, habituksen jos statuksenkin kimppuun mitään kaunistelematta, mitään salaamatta.
Viimeistään, siis jo, siinä vaiheessa olen ihan myyty ja ostettu kirjan tapahtumiin, siis siinä vaiheessa kun kirjan Jussi Seppänen loihe lausuu luontoihmiselle, aapasuon kauneutta ylistävälle ja sieltä juuri palaavalle fatbikeystävälle:
" - Minusta taas suo on kauneimmillaan monikon genetiivissä."
"Maistelimme taivutusta hetken. Soiden. Ja yhdessä: aapasoiden."
Joku voisi sanoa että humpuukia tuollainen.
Minusta ei.
 |
| WSOY: Jussi Seppänen |
Alan ahmia, ja takuulla luen myös Seppäsen esikoisen viiden vuoden takaa: 10-ottelu, ei vaan virallisemmin Kymmenottelu, joka oli ollut Runeberg-palkinnon, Vuoden urheilukirjan ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ehdokkaana ja josta en ikinä ole kuullut mitään - enkä kai koko Jussi Seppäsestäkään, eipä silti. Vaan tuskin hänkään minusta, so. sujut siis.
ps on sillä Seppäsellä (s. 1975) tällainenkin mielisana: "veronmaksaja".
Kirjavinkeissä eilen: Kiukuttaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti