H I K K A
Täälä
Kuulin minä siinä pihalla könöttäessäni venetelaa parruun kiinnittäessäni jotta rusehtava auto hiljensi kuusiaidan takana, pysähteli ja pysähtyi. Laatikon kansi kolahti. Ja sitten auto kaasutteli pois mäelle.
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...
Joku laskua jakelemassa? Tahi jäsenmaksua? Taikka kutsua telttakokoukseen? Taikka ...
Jotain vähemmän tähellistä kumminkin.
Pikkuhiljaa ITE-puutelakka alkoi olla valmis, ja ihan iloissani ihmettelin, kun ei veren pisaraa missään päin ruumista, kuten näissä puuhissa aina jos jossain. Vaan vieläpä viimeisiä pultteja pyöritellessä ennätti jakari luiskahtaa niin että peukalo viilteli telanrautaa. Ihan niin kuin joku olisi ilkkunut:
- Sainpas viillon, edes pintahaavan!
Puhaltamalla pipi paranisi. Ja nenäliinatupolla.
Vaan se postilaatikko: ken siellä kävi? ja mitä toi?
Ilahdutti - tämä oli se puhallus, joka paransi peukalon haavan.
Kovasti kiittelen.
Kovasti kiittelen.
Vaan eipäs itse puhaltaja tohtinut pujahtaa kuusiaidan sisäpuolelle. Ei olisi häirinnyt, kahvit olisimme EJ:lle keitältäneet.
Jo toinen kirja vuoden sisällä!
Ei jouvva näinä aikoina tarinoille, lakkasuota pitää vahtia melkein öin ja päivin. Maistiaiset on jo saatu.
VastaaPoistaej
Poistavaklattiinhan sitä tosinnii päin Kitteellä ja Joisuussa.
Johan 2-1
http://hikkaj.blogspot.com/2019/08/vaklaamassa.html
ja tuollai Ukrin illassa olit =
http://hikkaj.blogspot.com/2019/12/nehan-poikivat-vaikka-sun-mita.html