Kumpaakin annos. Eilen.
- Kevät keikkuen tulevi! pääsi suusta kun aamulla ylös puhistessa katsoin akkunasta. Edellispäivän rapiseva ruskea ruohikko oli jäänyt lumikerroksen alle - ynnä Puut, kaikki heidän vihreytensä, lisäisi Haavikko kuvaannollisesti.
- Takapakki se on poikaa! lähti toinen pihaus toisesta suupielestä.
Piti olla suursiivouspäivä, se toistuva jokakuukauden 24. päivä.
- Niin paljon lunta - ja nyt kaikki poissa! karkasi vuorostaan iltapäivällä suusta. Kuivunut ruohikko ei silti vielä kuivuuttaan rapissut.
Taikatemppu. Luonnon taikatemppu.
Kaikenlaista sitä koronan varjossa joutaa tuumailemaan ja tarkkailemaan. Harvoja ohikulkijoita laskeskellessa.
Vaan annahan olla, eläkä muuta virka: sittenpä soittaa ite Mats, se Buu.
- Ikäväkö tuli? Kaipuunkyynel lirahti?
- Yyyyyyyy-yyyyyy..., vollotti Matsbuuu, - verrkkoja paulotellessa suapi ajan justjust kulumaan, kun järvelle ei ihan vielä piäse.
- Miullois matoja kalamiehelle. Lieroja. Kompostissa kuhisee. Ootko muuten lukenu sen kirjan?
- Ai senkö Kaislikossa? En ouk, sanos Arttu.
- Se on lapsile, sanos mummo.
Tuommoisen höpinän jälkeen päästiin asiaan: linkololoihin ja niihin semmosiin elonkehiin, joista ei oo moni kiinnostunut. Autoista ei sanan sanaa, jottei ois kiihytty.
Lopputuloksena oli, jotta Mbuu kävi mökiltä kirkolle palatessaan nappaamassa tuon kuvan komistuksen sisällön sankkoineen päivineen ikiomaksi.
Ettäkö mitäkö sisällä?
- Silikkaa sitä ihteesä kompostimöyhää, jossa satoja matoja.
Eikä koronailta vielä siihen loppunut, sillä AlfaTV lähetti kaiken päälle Taidekeskus Salmelasta Suomisen Tapsan uljaan ohjelman, jossa ns. hienohelemaväki nautti niistä tauluista, joista eilen selvitin jotten oikein jyvälle taho päästä. Joku KELAN Ellikin oli niin hienoa niin hienoa, jottei ois millään uskonut jotta se tavanrahvaan asialla piäjohtajana aikansa palloili.
Ei-MEN.
 |
| On tuolla tullu kurkituksi ihe kuhhii: ks. |
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti