Kilikkuu ja Kalakkuu

Siinäpä vieretysten vuoteessa luemme unilukemisiksi, kumpikin hiljentyneenä oman sanansa ääreen, kunnes Toinen virkkaa:
- Mitäs luet?
Ja Toinen vastaa kilauttaa:
- Kilikkua.
Toinenkos naurahtaen toteaa:
- No sit mie luen Kalakkua.

Kilikkua ja Kalakkua siinä luetaan ja kumma kyllä nyt Kalakku on menossa hällä jolla ei juuri tuntumaa Kalakkuun. Kilikun lukijalla kyllä Kilikkuun kahden antoisan kirjan verran.

- Mitäpä Kalakussa?
- Laina sylkee hillan siemeniä että Riitun putikkalainen paha veri kiehahtaa. - Umpi-suoleen sanoo Laina siementen joutuvan ja Riitu siihen jotta -

- Persijjeen. Kiilaruoka.
Toinen keskeyttää, muistaa kun on kahdesti Iijokensa uinut.
Toisestakos ihme jotta Toinen tuommoisen muistaa.

- Vaan mikäs se sinun Kilikkusi?
- Tää on tämmöstä shitlittiä, tytönhupakko ihastunu teatteriohjaajaan.
- Sitä häkkyrämetoota?
- Ällyiskii hyvissä ajoin!
- Eikö oo kuullu noista polanskeista ja weinsteiniloista?
- Tuonikänen nyt mitä, viijjentoista, kohan tyrkyttäytyy.

Kysyy se Toinen vielä jotta mites tuommosen kirjan oot valinnu.
- No kun tältä Elinalla oon kaks aikasempaa kirjaa lukenu ja niistä niin pitäny, sen teatterintyylilajikirjan ja ohjaajaäitiraasun kutkuttavan näytelmäkirjan.

- Jospa se siitä vielä paraneis.
Toinen koittaa lohduttaa.

- Niin, ja jos ei, niin kirjan kohderyhmä on vaan väärä. Sen ryhmän lukija ei taho taipua enää teini-ikäsen kotkotuksiin.
Toinen jo lieventää.

Sitten jatkamme.

Toinen tätä.

Elina Kilkku

                                           Ja Toinen tätä.

toim. Liisa Lundén

10 + 9 + 10/ 830 km/€  = 130h

Kirjavinkeissä: Miika Korkatti: Mahdoton tehtävä

KIRJA-ARVOSTELUT