Jokin aika sitten lähettämääni mailiin vanhoista hyvistä ajoistamme pongahti ikuiselta samanmielis Mattibuu-kollegaystävältäni viivästynyt viesti muutama tunti taapäin:
"Kiitos viestistä menneiltä ajoilta.
Suonet anteeksi, koska en ole voinut vastata postiin. Minä surun murtama mies en ole saanut juuri mitään aikaiseksi. Mikä suru, murhe? kysyt. No se kun se koripallon pelaaja siellä Ameriikassa putosi helikopterillaan. Olen itkenyt itseni näännyksiin. Ei ole ruoka maistunut. Tyyny on ollut aamulla märkä kyynelistä. Tätä surkeutta. ---
Elämäniloni alkaa pikkuhiljaa palailla."
Enpä tuohon voinut muuta vastata kuin jetsulleen samoin tuntein & sama täällä ja lisätä että onneksi lohduksemme IS huomasi asian tärkeyden ja kunnioitti tapahtunutta 9 sivulla 12 sivun urheilu-uutisosiossaan heti Auschwitzin vapauttamisen jälkeisenä muistopäivänä.
🏂 hiihdot 6/520km/€ = 80 h
KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä tänään: Stalinin tappamat
Hv. H. J.
VastaaPoistaSurua on ollut iha kopterittaki, kun kissat kuoli. Toisen söi varsin mehän peto ja toinen nuksahti koppaasa eikä heränny, vaikka vasta ol vähä alle kahenkymmenen. Parraassa ijässä katti.
Lisäksi erehyin tuas teatterriin, eikä sekkään naurattanu vähheekää, vaikka Tanskasta asti oli tuas nääkii vitsit haettu.
Synkkä vuosi tulollaan näköjän.
j
Poistapakko palata asiaan. Ol jo Lempin kuolema unohtunu, vaan nyt tul tuas hautakumpu mieleen.
Ne on sitkeessä nuo kissan henget ihan tosissaan, kun eivät taho millään mielestä unohtua, jos toinen vähännii sinne suuntaan juollauttaa.
Hyväpä kun varotit teatterista. En mäne. Kuopiossa ois Juice ja Puntti, vaan ei sinnekään kun ostettu on jo Saisio kevväämmälle.
Piäsiskö vielä mukkaan surumessiin?
VastaaPoistaNiin, minä suren brexitiä.
VastaaPoistaJoo, jaettu suru lie vähä pienemmp, vaikka hautaaset ja jäämistönjako (raksut män jo Salokyllään) tuli jo tehtyä.
VastaaPoistaj + ej
VastaaPoistaheräsin ja suruunne vähän myöhässä otan osaa ja itken myöhemmin tyynyllisen kyyneleitä myötätunnosta miettien mitä itse tänään surisin, kun uutisanti näyttää olevan köykäisenpuoleista.
Eilen käväisin ulkovintillä, josko sitä surisin: siellä näet jotuuu koronapelini, jonka edesmennyt veljeni teki ja jota lujasti hakattiin, kepein pusseja sohittiin, olemaan eristyksessä ajankohtaisuuksien vuoksi, siis jottei tautia tartuttaisi eikä väärinkäsityksiä pääsisi syntymään, niin kuin niin helposti käy jos päästää suustaan sanan joka joillekin merkitsee kohteen halventamista, kuten vaikkapa mustalainen, tyttönen taikka neek... Vitnhan (anteeksi kirj.vrih.) voi huoletta ilmoille päästellä; sehän ei aiheuta vielä kummastakaan ilmastonmuutosta, tietysti vastapuolen vakaumuksesta riippuen.
Että löytyipä tuota surtavaa jos purtavaakin. :)
Et oo yhtään myöhässä, brexitissä riittää surtavaa vielä pitkiksi ajoiksi. Sillä silimällä sen valihin.
Poistaej
Poistailiman tierotusvälineitä päivittäiset surut oissii vähissä.
Nyt - onneks? -saa surra millon Australian mehtäpaloja, millon Marokon kamelionnettomuuksia, millon Chilen kaivosromahuksia tahi Kutsetin miesten sellutehtaihen rakentamista saimehtien tuhoamiseksi eteläisessää Ameriikassa, millon mittäi meihin kovasti liikuttavia isoja uutisia puhumattakaan jonkun vilimitähen avonaisesta kaula-aukosta taikka mualimantähen kompuroinnista kaalaillalisilla.
Suap nähä mitä tää päivä tuop nähtäviks mualimalta.