Sanattomaksi vetää ja pyörryttää: että piti tämäkin päivä saada vielä nähdä ja kokea! Tuta.
Rumana kuin minkäkin tehdaslaitoksen parkkipaikka avautui näkymä vallantieltä oikealle, autoja täynnä. Ei rantaa ei mitään kaunista näkyvissä: - Ei se nyt tuo ainakaan voi olla, tuo tuolla.
Jos se sittenkin on tuolla liikenneympyrästä vasemmalle, rantaa kohti.
Sinne!
Jossa kuitenkin vain tämä, vielä vähemmän kaunis:
Onneton kolossi, sinne tänne jatkettu ja nostettu. Ei ei!
Talon nurkalla merkki:
Mieluummin Ahoa Sven Tuuvan mailla, kauniimpana Koljonvirran sillan korvassa Iisalmen liepeillä. Mansikkaniemessä. Kiitos!
Takaisin liikenneympyrään, ja kas siellä lepää.
Niin myös itse kompositör! Laattana kaukana talon takana.
Se nähdään sitten, kunhan on käyty ensin taloksi ja siirrytty ajan oloon peremmälle: VI
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
No tuo Ahola on kuin Tohmajärven suojeluskunnan talo, jonka säilyttämisestä ovat kiistelleet vankoin rintamalinjoin. Ainakin siellä kauneus on paitsi katsojan silmissä myös poliittisessa katsantokannassa.
VastaaPoistaej
Poistajetsulleen.
Täältä näet Aholan Ahon aikana - tyylikkäänä:
http://www.virtuaalituusula.fi/kohde.tmpl?sivu_id=100;id=109;k=109
Pyörittele sieltä:
kuva 2/5
Ahola ei ole riittävästi kiinnostanut, mutta Ainola on ihana: tänäkin kesänä kaksi visiittiä sinne :)
VastaaPoistark
Poistateillä onnellisilla kaikki tuo yltöhollilla, mutta lähepä täältä itäisiiiltää mailta!
Sieltä Auliksesta, portin jälkeen, siitä rumasta rakennuksesta saa Jannea, konjakkikakkuakin... :)
Takavuosina käyskentelin yhden viikon arkipäiväin verran tuosta ohi, ja kyllähän se luissa ja ytimissä tuntui, että tuolla se säveltäjämestari ne viimeiset teoksensa teki ja ehkä sen kahdeksantensa poltti.
VastaaPoistaVaan minulla oli aina kiire joko urkutunnille tai sitten liturgiseen soittoon tai improvisaatiotunnille, että ei siinä ehtinyt paljoa käydä sikaarinsavun rippeitä nuuhkimassa.
Kovasti on tuo Tuusulanjärvi vetänyt aikansa kulttuurin napamiehiä puoleensa, siellähän asusti koko taiteen kerrallinen kerma. Janne väisteli aikansa vasaraa, kunnes sitten lopulta tulivat tekijänoikeusmaksut, jotka antoivat mestarille puuttumattomat vanhuudenpäivät.
Muuan tohtorismies kerrattain väitti, että Helsingin liikemiehet lunastivat mestarille syntymäpäivälahjaksi kaikki vekselit, väitteen todenperäisyyttä en juuri nyt kehtaa tarkistaa, Tawaststjernan kirjat on kyllä kaikki hyllyssä ja huolellisesti pari kertaa tavailtuina.
äej
Poistavois olla kaltaisellesi ammaattimuusikolle säväys vielä moninkertainen.
Kokeilepa poiketa - jos tohit. :)