Aleksis Kiven sijoilla

Ja eikun matkaan, velihopija!

- Sinä ajat ja ohjaat, käskyttivät läheiset.
Ja sitä mentiin taas Bulevardit jos Mannerheimintietkin, Pasilabölet, Käpylät ja Oulunkylät; vettä kaatoi niin ettei Oodia erottanut, eduskuntatalosta ei niin väliksikään.

Tuusulanjärvi määränpäänä, ensiksi Aleksis Kiven kuolinmökki, se missä Lapinlahdelta vapautettu mielisairas, alkoholisoitunut Aleksis makaili elämänsä viimeiset kuukaudet maaliskuulta jouluun velimies-Albertin luona, kunnes tuoni armahti vuoden 1872 viimeisenä päivänä; myös se missä joulun alla vuonna 1913 velimiesvanhus vaimoineen tapettiin puukolla.

Haudallepa tuo auto meidät kuitenkin ensin tahtoi kuljettaa, väkisin käänsi, ikään kuin totuuden eteen.

No mikäs auttoi. Katsottiin ensin järven eteläpään kirkko, ulkoapäin tietenkin; kirkothan tuppaavat olemaan kiinni joutoaikana, nytkin vaikka oli sunnuntai, ei heleä mutta sateen jäljiltä raikas.

Siinä makasi Aleksisi kaikki kivut kärsineenä nimensä mukaan kivipeitteen alla:

Kaukana kavalasta maailmasta.

Sammalpeitteet on varattu onnellisille oraville tässä elämässä.

Ei muuta kuin tuon mietelauseen jälkeen hyppy autoon ja kokka kohti järven pohjoista päätä, sitäpä peninkulman päässä sijaitsevaa Sibeliusten Ainolaa. Stop. Stop. Monen pysähdyksen taktiikalla.

Ensimmäinen tauon paikka heti tuota pikaa parin kilsan jälkeen.
Kas, tässä:

jonka peräkammarissa hänen viimeinen sijansa:

Siihen kuoli hyljätty sanamies, siitä lähti sinne minkä alkuetappimme jo näytti: Tuusulan kirkon kirkkomaahan.

Mikä ettei jottemme voisi edes kuvitella: sinne makeasti makaamaan kuin oravainen, sammalvuoteellaan, sinne minne ei yllä hallinhammas eikä metsämiehen ansa taikka ah! sen muuan Augustin sen Ahlqvistin räkytys ja räävintä kanna.

Mutta emme me suremaan jouda, vaan jatkamme matkaa, nyt kävellen, kujosta pitkin kohti Erkkolaa.

Tuusulan Rantatie  I - II - III - IV - V - VI

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös