Rikastavaa kirjallisuutta
Asennekysymys. Ennakkoluuloisen otsikko ylinnä.
Poika täytti vuosia ja aloin laskea että kun vielä samanmoiset lisää täyttää niin minua ei enää ole. Karmivaa? Eikö mitä - minkäs sille totuudelle mahtaa! Eihän minua enää nytkään tarvita, ihan oigeesti, koska omain puoskain kasvatustehtävä on päättynyt ja lisääntymiset lisäännytty.
Helpotus se on, ja suuri sellainen, yhtä kaikki!
Parhaita päiviä tässä on saanut elää ennen pehmenemistä, todella elämisen arvoisia, huolettomimpia aikoja sitten lapsuuskesäpäivien.
Pehmenemistä? Eikös kypsenemistä, kypsymistä?
- Pehmenemistä. Pehmenemistä. Ei tässä ikinä kypsäksi tulekaan. Siis sellaiseksi jotta tietäisi mitä tämä kaikki on.
Ei vaikka miten pohtisi ja kirjoja tutkailisi.
Noista nyt ei ainakaan rikastuisi saati viisastuisi jos noita lukisi. Pojan kassista niitä ongin puntariini, kun hän palautti kassillisen kirjoja huoneensa hyllyyn muistojen joukkoon nostettaviksi.
Vaan näistä 'vihtoreista' saattaisi ollakin:
Ja mitä näitä nyt muita kassista nousee: Kafkan Oikeusjuttu, Londonin Martin Eden, Päätalon Koillismaa, Haanpään Noitaympyrä, Veijo Meren Jääkiekkoilijan kuolema.
Tuttuja ja läpitutkittuja entuudestaan ovat, mutta mutta. Onko noilla nyt niin vaikutusta ollut... Aika tollerona tässä yhä tallataan.
Vai miltä se teistä vaikuttaa? 👅
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti