perjantai 24. toukokuuta 2019

Lasin takana kaksi mörköä

karhun toinen kohtaaminen

kuvia
Ensin piti hieraista silmiä illan hämärissä, kun ikkunaruudun takaa näkyi karhu; kohta piti uudelleen hieraista silmiä kun tv-ruudun takana toinen mörkö, se iso rohjake, Marko Anttila iski kiekon Ruotsin verkkoon ja tasoitti pelin.

Tuossa se parinkymmenen metrin päässä tutkaili kunnan perhospuiston infotaulua muina karhuina ja lähti opastuksen saatuaan löntystelemään tien yli kohti latupohjia.

Sen verran iloitsin molemmista näkemistäni, jotta Ruotsi oli kohta nujerrettu ja siitä että oli jo myöhäkevät: muutenhan loppulumilla olisi muuan pitkänmatkanhiihtäjä ja yksinäinen karhu - yksinäinenhän tuon täytyy olla kun tuli keskelle kylää seuraa hakemaan - saattaneet törmätä toisiinsa kulkureittien risteytyessä.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
klo

7 kommenttia:

  1. Marjatta Mentula24. toukokuuta 2019 klo 16.31

    Oi, mikä näky! Tulee jotenkin ylevä olo, kun kohtaa läheltä korven asukkaan.
    Itse en ole nähnyt karhua kuin eläintarhassa, mutta hirven olen nähnyt aivan läheltä. Se tapahtui Tuupovaarassa kylän laidassa, jossa olin poimimassa niittykukkia. Yhtäkkiä aivan edessäni oli upea, korkea eläin. Miten niin iso eläin voikin liikkua niin hiljaa. Se oli tullut metsästä kuin aave.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj25. toukokuuta 2019 klo 8.29

      MM

      on se vähän toista kohdata iso eläin livenä luonnossa, kun itse ei ole suojassa 'vaaralta'; siinä sydän läpättää aivan eri tavalla: jotenkin juhlallista - ainakin jälkeenpäin (jos on hengissä selvinnyt).

      Mikäs meidän ei ollut ikkunan takaa katellessa, vaikka piti kyllä käydä ulko-ovi lukitsemassa. :)

      Poista
  2. Anonyymi24. toukokuuta 2019 klo 16.52

    Onpa teillä naapurit, ja sitten vielä se oikein iso karhu...

    Pyytäisin blogistia vakavoitumaan hetkeksi (jos suinkin mahdollista...). Kansakoulussa olin hikipinko (ja siihen se sitten jäikin). Minulla on sellainen LUULO, että kansakoulun 4. luokalla kaikki osasivat lukea, teknisesti kirjoittaa, ja esim. se oli selvää, kumpi oli isompi, sata vai tuhat. Väitetään, että nykyään 9.- 10. luokalla kaikki kolme asiaa ovat heikoissa ja kantimissa. Miten oli aloittaessasi opena?

    Sitten on tuollainen linkki. http://sannaantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276447-siun-soten-selittelyjen-aika-on-ohi

    Ja karhun olen Laitilan suunnassa kahdesti nähnyt, en iloinnut yhtään. :-(.

    T. Ikävä ihminen Turusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj25. toukokuuta 2019 klo 9.03

      jvon

      hyvä että pidät ajan tasalla erilaisista asioista, muuten tässä säkki päässä kuljettaisiin.

      Tilanne oli suht hyvä luku- ja kirjoitustaidon kohdalla. Levisi siitä sitten käsiin minimivaatimusten ja kurin(!) höltymisen vuoksi kun työrauhan ylläpitämiskeinot karsittiin minimiin.
      Kai.
      Eiväthän oppilaat (=ihmiset) ole tietenkään miksikään perusluonteltaan muuttuneet, ympäristö on. Sehän tässä pitäsikin saada kuriin!

      Tuosta Rovajärvestä lienen joskus kertonutkin kun laskijana kovapanosammunnoissa satuin vetäisemään ilmansuuntanuolen jonnii verran vinoon, ja jos vieressä istuva kapteeni olisi luottanut laskijaansa ja ampu tullut, olisi porojen lisäksi muutama ihmispää hyvinkin saattanut pudota.

      Sotelinkkiisi sivuava kommentti: hyvä kun ne mehiläisten sun muiden yksityisten pörriäisten pesänvaltausoperaatiot palautetaan entisiin pönttöihinsä.

      Poista
  3. Anonyymi24. toukokuuta 2019 klo 16.54

    … ja nykyään tuollaisiakaan ei lasketa enää samalla tavalla kuin joskus muinoin https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006117739.html

    VastaaPoista
  4. Katri Sisko24. toukokuuta 2019 klo 20.48

    Aikamoista! Karhun kohtaamisesta juuri seuraavaan tekstiin kirjoitinkin, sattui sopivasti. :O
    Mutta oli kyllä hieno peli. Jäänee historiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj25. toukokuuta 2019 klo 8.33

      KS

      Nythän punakarhu kohdataan tänään; voip olla että se vähän raatelee, mutta koitettaan kestää.
      Mistä karhu-tekstisi vois lukea?

      Poista