Canthin Hannaa kuten tässä tänään: 'turistisuomeksi'.
Kinnusen Valkoista paitaa lehtitekstin omaista, heti ymmärrettävää, vaivatonta.
Liukkosen Hiljaisuuden mestaria, jonka jokainen sivu vaatii ponnisteluja avautuakseen kaikkine nyansseineen, niin: tajutakseen edes jotain, silti muistaen*↓ .
Kinnunen (+ Canthin Hanna-lyhennelmä) sitä läskisoosia, normaalia arkipäivää. Liukkonen juhlaa, entrecôtea, verkkaisuudessaan eläkeläisurheilutoimittaja Bror Erik Walleniuksen kaltaista jahkaamista, sanaleikkiä. 😶
Lyhyet mallit:
"... Hän oli valinnut ainakin japanilaista ambienttia, westerniä ... musiikkivalinnoista pitäisi puhua Ifsanan kanssa; niinkin irrelevantti asia kuin taustamusiikki aiheutti Hermanille päänvaivaa. Mutta ehkä Ifsana Hyella oli näkemystä. Herman oli loppujen lopuksi musiikin suhteen aikamoinen uuvatti ..."
"... Kun oli vielä vaihtanut muutaman sanan päiväkodin tädin kanssa, Hanna käveli Juuson kanssa autoon. Kotona poika kaatoi ensi töikseen ison leikkikaluja sisältävän laatikon keskelle olohuoneen lattiaa ja alkoi latoa pieniä rakennuspalikoita päällekkäin..."
Sopii arvuutella, kumpi on kumpaa. Ja kumman ka olisi halukkaampi jatkamaan. Vaiko sekä että, kuten minun valintani oli ja on.
Liukkosen juonettomuus ja sanojen hyppyyttäminen vetävät puoleensa samalla tavalla kuin Volter Kilpi: kumpaakaan ei pidä lukeman sivukaupalla yhdellä kertaa - ylärajana pidän kymmentä korkeintaan kahta! - jotta kirjoituksen vivahteikkuus pääsee esille putkahtamaan.
Tosin luki miten luki, on muistettava Liukkosen avaus *↑:
"YMMÄRRÄTKÖ SINÄ mitä minä puhun?
No et tietenkään ymmärrä. Typerä kysymys!
Eikä sillä ole mitään väliä; et 'ymmärrä', voit vain käsittää jotenkuten ---"
 |
Hiljaisuuden mestari, Kirjavinkit
KIRJA-ARVOSTELUT*** myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti