keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Toinenkin mustakantinen kirja

paikallisia kirjailijoita

Luin  minä toisenkin mustakantisen kirjan vastikään, kirjastosta lainatun; ei ollut ollenkaan niin ähäkkä kuin Arla Kanervan kuolleiden häpäisy. Miehiä siinäkin suurin osa, tuskin nerousongelmasta kärsinyt kukaan - no Aronpurosta ei tiedä.


Tämä toinen kirjanen ilmestyi jo vuonna 1988 eikä noussut bestselleriksi, koska sen levikkialue on varsin rajoitettu: sama pitäjä jonka kappelin alttaritaulun lähtökohtia koko ajan jäljitämme. (Nyt on muuten päästy siinä asiassa jo Mitrofanian hautausmaalle, mutta siitä joskus tuota tuonnempana.)

Eli olemme 150 wirstaa Kuopiosta itään pitäjässä ja pitäjän nimi paljastunee mustakantisen kirjan nimessä: Rääkkyläläisiä ja Rääkkylässä vaikuttavia kirjailijoita. Opettaja Arja Hirvonen on nimet koonnut yhteen ja esittelee miesporukan; on on, älkääs hätäilkö - on nimien joukossa myös yksi nainen: Ikonen Ilma, Pepe-hevoskirjojen tekijä.

Lopputusina sitten miehenköriläitä: tuo Aronpuro-käypäläinen lie kuuluin. Armas Pietarinen paljasjalkaisin. No aika paljasjalkainen on myös Kettusen Matti, joka kävi vain Helsingissä syntymässä, mutta koulunsa täällä. Nukketeatterimies-Ransu Raimo J. Kinnunen käväissyt syntymässä täällä, sitten poistunut maailmalle.

Mukana ovat myös tiukka körttipappimme Ville Muilu sekä toinenkin pappi, Lennart Vapaavuori. Karl von Schoultzia, persoonallista 'Mustalais'-Sultsia, ei tietenkään voi ohittaa.

Eipä noihin kirjailijanimiin olisi kuluneen kolmenkymmenen vuoden aikana täydennystä tulossa kuin yksi nimi: Reijo Pakarinen - Puruveden kalastajat ym. Stepan Pakkasen omakustanteista kannattaisi mainita ensimmäinen todellisuuspohjainen Elämää pelon varjossa, muut parempi unohtaa.

Kiinnostavin nimi on kuitenkin opettajantointa eli -virkaa pariinkin otteeseen hoitanut K. A. Järvi, jonka tuotannon keräily alkaa osaltani olla päätöksessään eli kahta vaille.
Kuulinpa kummat puhelinkeskustelussa Arjan kanssa:
- K. A. Järvi ollut Oravisalon koulun ensimmäinen opettaja, mielipiteiltään niin jyrkkä että yhdelläkin koulun joulujuhlanäytelmällä oli suututtanut puoli kylää! (Enpä kyennyt ihan samaan kun ainoastaan kunnan pamput ottivat nokkkiinsa, varoituslaikkoja vain vilauttelivat.)

Nyt pitääkin ottaa uusiksi Järven Opettaja-romaani (1907), jossa uutta opettajaa kuskataan veneellä tiettömään Orjatsaareen missä uutuuttaan hohtava koulutalo mäellä vartoo kansankynttilää. Orjatsaari on kuulemma Oravisalo ja Hannes Kauppi on K. A. Järvi, ent. Mällinen, itse.

"Kirkkaalla ja komealla selällä on Hannes menossa Orjasaareen uuteen kotiinsa. 
- Ei siellä ole teitä, sanovat soutajat.
Hannes hätkähtää.- Miten sitten kuljetaan?
 
- Suvisin kävellään, talvella ajetaan hevosella."
 
Sittemminhän tien saaren poikki sai aikaan Järven etukirjainkaima K. A. Wegelius, joka hänkin on kirjailijaesittelyssä mukana. 
🏂 hiihdot 10 +10 km / 720 km//€ = 110 h

2 kommenttia:

  1. Stepan vuati kerran tekemään hänestä kirjailijahaastattelua niin ärhäkästi, etten uskaltanut männä lähellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      oli välillä aika poika!
      Välttelin myös.

      Mutta kuten Arla Kanervan Mustasta kirjasta on luettavissa: neropattitaiteilijat ovat pääasiassa aggressiivisia.

      Poista