Järkyttävän hyvä kirja

Luin iltapäivän klo 14 - 18.
Katsoin telkkua klo 18 - 21.
Luin iltayön klo 21 -24.

Poikkeuksellinen päivä. Yöpuulle asettautuminen, vakkautuminen, tapahtuu yleensä Urheiluruudun jälkeen. Mutta nyt lunssassa rytmi vaihtelee.

Otsikon Kirja kiehtoi - imaisi nieluunsa.
Tositarina pojasta, sittemmin miehestä, alansa taitavimmasta, joka aina vaan eli täydellisessä kuplassa.

Tartupa!
Ennakkoluulottomasti.
Takuulla yllätyt.
Hiihditpä tai olit hiihtämättä.


Tuo taito
voisi yhtä hyvin olla viulunsoittoa, tenorilaulua, sivellintekniikkaa, mitä tahansa intohimolla viimeiseen hikikarpaloon puserrettua osaamisen huippua.
Passion tai jotain.

Ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kirja liimautui käteen ja irtosi vain kolmeksi tunniksi, niin: hiihdon takia - TV2 Hiihdon Suomen cup Vantaa - ja viinan - MTV3 Mielensäpahoittaja 2/alkoholi.

Meni vähän yli puolen yön kun lopetin järkyttävän hyvän kirjan asialle kybällä* paneutumisesta, vihkiytymisestä.
00:13 oli kirjan kiinnipanemisen tarkka loppuaika. Loppukaneetiksi äänetön huokaus: ei tuon nyt ois enää tarvinnu umpihumalassa kolaria ajaa.

tilanne

ps1 *- Millä? kysyisi Heikki, ihan niin kuin säpsähti leveliä ja coolia. - No sata lasissa! vastaisin.
ps2 (Cupista en muista mitään, nukahdin tuoliin hiihdon ajaksi; Heikin katsoin, vaan ei vetänyt vertoja ekalle Katri Helena -musiikkijaksolle.)
ps3 ... jokohan ylihuomenna pääsis tästä suksille nousemaan...kakspuolsatanen tarviis täydennystä. 💪

myöhemmin Northug: kokaiini
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös