Muttei minulla - Luoja paratkoon! - minkäänlaista hinkua ole hypätä veneeseen tai laiturilta veteen. Vesi ihossa kiinni: kuin muovikelmuun kääriytyisi.
Silti eihän parempaa huvia ole kuin suunnitella purjelaivaa yhdessä rahamiesten kanssa sisätiloissa Alastalon salissa. Istuskella yhtenä pohtimassa, piippua valitsemassa. Kiireetönnä. Kilven Härkäniemenä.
Toista se on valmiiden laivojen kanssa keskellä merenkuohuja, ja jos vielä sotatilassa niin kuin yhdellä entisellä renkipojalla nyt jo 30-vuotiaalla laivapuuseppä Johan Koivistolla purjealuksessa sukellusveneen tähtäimessä vuonna 1917 Irlannin eteläkärjessä. Sen parkkilaivan, Garnet Hill, kävi köpelösti: sakuvihollinen upotti pohjaan ja miehistö käskettiin pelastusveneisiin. Soutamalla maihin, vuorokauden verran, eikä itku kaukana ollut Johanilla: eihän niinkään se oma henki vaan ne kalliit timperin vehkeet, jotka jäivät meren pohjaan Garnet Hillin mukana.
Ahvenanmaalaiselle nelimastoparkki-Luciparalle kävi sittemmin keväällä samoin ja silläkin mukana keikkumassa Koivisto, joka jälkeenpäin ei kuulemma juuri tapausta muistellut, paitsi kertoi miten hankala oli tarpeitaan tehdä laidan yli kolmivuorokautisella soutumatkalla vellovassa merenkäynnissä.
Vähitellen oli Johaninkin uskottava ja asetuttava maihin. Siitä sitten Luojan-uskoon tuleminen, naimisin meneminen, kunnes aikanaan sitten, 1923, syntyi meille Mauno-poikakin. Malmbergilla on aivan eri ote näiden laivojen pelissä kuin Kilvellä ja alastalolaisilla.
No se miksi tänään minä näistä laivoista ja omasta vesipelkuruudestani tähän palasta rakennan, johtuu ihan tuon turkulaisen Kiestinki-miehen lähettämästä purjelaivalahjakirjasta. Siitä yritän etsiä, olisiko turkulainen Johan Koivisto noilla raumalaisilla laivoilla purjehtinut ja merihädässä ollut, vaan tuskinpa, ei ainakaan havaintoa siihen suuntaan näy. Mutta kuohuvia, uppoavia meritarinoita muuten:
Kolmimastokaljaasi Aamurusko
"Olimme tuolla hetkellä jossakin Doyger-matalikon etelärannalla. Tuuli oli edelleenkin viisi boforia ja aallokko melkoinen. Ilma oli muuttumassa usvaiseksi, mutta vielä näimme muutamia troolareita, joiden huomiota yritimme herättää kiljumalla apua. Mutta se jäi yritykseksi. Yöllä tuuli alkoi yltyä ja kovien puuskien mukana saatiin myös sadetta. Aamurusko oli hävinnyt näkyvistämme. Sousimme tai paremminkin pidimme venettä vasten tuulta ja aallokkoa. Meidän piti pimeän tullen lähettää hätämerkkejä, mutta veneessä ei ollut raketteja. Ainoa paperi veneessä oli minun merimieskirjani - ja se poltettiin. Jälleen ilman tulosta.
Keskiyöllä tilanne alkoi käydä todenteolla vaaralliseksi: tuuli yltyi ja puhalsi puuskissa 7-8 boforin voimalla. Kaksi kertaa aalto heitti veneen poikittain, jolloin se puolittain täyttyi ..."
Niin johtuisiko oma vedenkartteluni omasta läheltäpiti hukkumistilanteesta vaiko serkkujen, joita vesi on niellyt niin Ahvenanmaalla kuin Paalasmaalla - Luoja paratkoon!
 |
| Unto Kasken maalaus |
🏂 hiihdot 9 km/ 160 km/ € = 25 h
Potullisen lähteinä- Alastalon salissa / Kilpi, 1933
- Samaan aikaan toisaalla / Malmberg, 2016
- Rauman viimeiset purjelaivat / Tuomas Varhon muistiinpanot, toim. 1987
- Vauva-lehti /2010
*** myös
Kaksi uskomatonta asiaa, luoja paratkoon, oon eläissäni tehnyt. Olin yhen kesän raittius- ja urheiluohjaajana Liperissä 60-luvun puolivälissä. Joutoaikoina, jota oli runsaasti, rakensimme erään kaverin kanssa kirkkorannassa purjeveneen.
VastaaPoistaNeitsytpurjehus päättyi pulikoimiseen. Joko köli oli liian pieni, masto liian iso tai vene liian kapoinen tai... Aika loppui kesken, kun syksy tuli. Ei saatu siihen kuntoon, että olisi pystyssä pysynyt.
ej
Poistakaarnalaivamiehiä me sisävesivetistelijät. Kölinaltaveittäviä.
Joko muuten ex-urheiluohjaajalta on latu aukastu tältä talavelta?
Ei oo hiihtoputki avattu eikä pullokaan. Raittiuspuolella menee siis paremmin.
PoistaPutkista puheenollen saimme purjeveneidean Seppo Putkiselta, joka lahjoitti tarpeitakin. Lieneekö tuttu?
ej
Poistaei tuttu, mutta tarpeista mieleen tulee taas se tosi juttu Kiteenlahen koulun historianpapereista, joita pengoin historiikkiin ja joissa sanottiin jotta koulun huussirakennuksen rakentaminen myönnettiin maanviljelijä XX:lle omista tarpeistaan.
Vaan tekeehän ne ihan asumuksiakin Afrikassa lehmänlannasta, niin miksei jonkin huussimörskän.
ps
Oheinen mukana koko ajan seuraava huussi on hirrestä.
Luoja paratkoon, ihmeellistä tämä tekniikka. Meinasin eräälle herralle lähettää ennakolta sovituista kehuista konjakkipullon, mutta matkalla Alkosta Postiin se tuli juotua. Hätäpäissäni meinaisin seuraavaksi lähettää hyllystä tämän https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1683538 , nätti kirja, mutta se oli "omistuskirjoitettu". Ikävä tapa muuten, että muutkin kuin me tekijät "omistuskirjoittavat" eli sotkevat kirjoja. Edelleen hätäpäissäni huomasin hyllyssäni ihan otsikkokuvan kanssa samannäköisen kirjan, jota ei liene "omistettu" (?) eikä toivottavasti ollut voileipää yms. välissä (?) ja lähetin sen. Ja nyt se on luettu!!!! Meinaan, kun olen omistanut tuon ilman "omistuskirjoitusta" 30 v. enkä ikinä edes avannut, ennen kuin viime viikolla vilkaisin etusivua.
VastaaPoistaEräillä nopeaa toimintaa tai toisilla hidasta?
T. JV
von JV
Poistameikäläinen sitä syöpi tekstiä kuin se Pulukkisen Matin sika: kaik' käyp mikä lihottaa pääomaa.
Ja katopa tuon purjehusaluskirjan hinta:
https://www.antikvaari.fi/haku.asp?pikahaku=0&stype=full&haku=tuomo+varho&Submit=Hae
Mahtaa harmittaa kun ois hyllystäis varmaan löytyny halavempiakin teoksia joululahjotettaviksi. :)
Vanhempieni asuntoa tyhjentäessä tarjosin ainakin kymmentä sarjaa antikkaan. Senttiäkään eivät tarjonneet. Ostohinnat ovat yhtä virtuaalisia kuin erään herran johdannaiset :-D :-D :-D :-D
PoistaMutta hyvä, jos kelepas.
von JV
Poistamyyntiwarrantien aikaa elämme. Ihan vaan vihjeenä jos kirjakaupankäynti on noin nihkeetä. :-)Dd