lauantai 1. joulukuuta 2018

Kiestingissä taistelivat muutkin kuin Päätalo

Pölösen Oma maa -filmi alkoi hirvittävällä rähinällä, missä vihollinen tappoi hevoskuormallisen Suomen sotilaita. Liinu-hevonen ja selästään haavoittunut Veikko jäivät eloon. Jytinä ja räiske elokuvasalissa oli korvia huumaavaa. Kovempiko pauke vielä rintamalla?

En ole kovin innostunut sodasta enkä sotakirjallisuudesta; Tuntematon sotilaskin on jäänyt toistaiseksi kesken luvun. Nyt ystävän pyynnöstä taivuin lukemaan yhden uuden juuri ilmestyneen sotakirjan, siksikin koska se ei ole mielikuvituksella höystettyä romaania, vaan totisinta totta faktatiedoin varustettuna.
Ja mikä parasta: sen myötä päästään taas Päätalon maisemiin, samoille paikoille, missä Kalle haavoittui ja tuskissaan peräytyi omalle puolelle.

Päätalon kirjan nimi on Liekkejä laulumailla, nyt käsissä on Juha Vaheen kirja Kiestingistä Viipuriin, joka istuu käsissä vähän eri lailla kuin Kallen: se on ostettavissa, luettavissa ja selailtavissa vain e-kirjana eli näillä nykyajan vehkeillä - ja vaikka heti tuota kirjan nimeä klikkaamalla.
Tämä on tätä liveaikaa! (= halvempaan hintaan tästä, neuvoo JV tuolla kommenteissa, ja pääsee ilmaisille maistiaisille.)

Kiestingin taistelun lopputulos numeroin tässä:

Kuukauden aikana suomalaiset joukot olivat menettäneet 170 ja
saksalaiset 248 miestä kaatuneina. Puna-armeijan maksama lasku oli
paljon verisempi. Virallinen tiedotus totesi, että kentälle
jääneiden yli 15.000 kaatuneen lisäksi tulivat ne tappiot, jotka
tykistö, kranaatinheittimet ja syöksypommittajat olivat linjojen
takana aiheuttaneet. Sotavankeja saatiin 676.

Juha Vahe historioitsijana ja tietokirjailijana asettaa tuon vuoden 1942 huhti-toukokuun 
Kiestingin kelirikkohyökkäyksen tai Jelettijärven torjuntataistelun suurempaan kokonaisuuteen, isä-Jouko, Rauman kauppaopiston rehtori, keskittyy niihin tuntoihin ja tunnelmiin mitä poteromies silmillään näki ja sydämessään tunsi.
"Kun olin kiskomassa kiinni housunkannattimiani, olin – onneksi – kiskaissut samalla katsettanikin ylemmäs. Ja silloin olin ehtinyt todeta, että noin viidentoista metrin päässä minua oli tähdännyt kaikkea muuta kuin ystävällisen näköinen silmäpari."
 Mutta.
"Pala nousi kurkkuun ja oli sanomattoman paha olla.
En tiedä, mikä minuun meni, mutta sitä laukausta en ampunut.
Laskin aseeni ja katselin, miten miekkonen ammensi lumen alta
kattilansa vettä täyteen. Sitten hän oikaisi selkänsä ja asteli
rivakasti tulouraansa pitkin takaisin puiden kätköihin. Tuskin se
sitä oli, että pahaa-aavistamattoman miehen ampuminen olisi ollut
muka raukkamaista. Sitä raukkamaisuutta ylistetyt tarkka-ampujat
harrastivat työkseen. Taisi olla vain päähänpisto: oli mukavaa
katsella, kun toinen siinä kaikessa rauhassa toimitti tärkeitä
arkiaskareitaan."
Sotia kokematon ja sotakirjoille silmät sitkeästi ummistanut ja ne torjunut sarvilainen antaa löyttä ja tekee kunniaa kummallekin Vaheelle, isälle ja pojalle: suurella kunnioituksella ja mielenkiinnolla, jopa hartaudella, luin dokumenttikirjan Kiestingistä Viipuriin kokonaan ja kerralla läpi. Sekä pojan asiatiedot että isän rintamatunnelman välittäminen vakuuttivat.
 
Ainoa ongelma oli kirjan lukemiskelposeksi saattaminen, siihen tämä isälukija tarvitsi poikansa apua.

17 kommenttia:

  1. Monet kiitokset, vähän tätä pelkäsinkin "isälukija tarvitsi poikansa apua."


    Ko. asiasta ovat minulle valittaneet nuoremmatkin, esim. KL:n Henri Elo FB:ssä (isäänsä ajatellen). Vastasin näin:

    Tiedän, että nuoremmatkin tykkäävät lukea painettua kirjaa, mutta sanotaan esim. Siilasmaan elämäkerrasta, että kaikki moninaiset nootit (10 s.) ovat verkossa.

    Vaikka olen - ylpeästi - monessa asiassa konservatiivinen enkä esim. ollenkaan suostu kirjoittamaan yhtään mitään puh:lla, luen paljon puh:lla, tabletilla ja minimaalisella kevytpc:llä (mökillekin sopiva).

    Sitten taas kirjoittajan näkökulmasta: e-kirja on oikeastaan blogialusta, siis helppo. Kirja kerrallaan painamisessa paperille on monta liikkuvaa osaa, jotka voivat mennä - ja menevät pieleen. Ja kun emme kirjekuoria muutenkaan juurikaan käytä, en edes harkitse tuollaisen kirjan postittelua. Tuon osalta olen ihan tyytyväinen siihen, että se on tulevaisuutta.


    Sen verran tuohon Henrille antamaan vastaukseen lisäisin, että e-kirjan kirjoittamista Book on Demandissa yms. suosittelisin ihan kokeeksi. Neuvoja on paljon ja ristiriitaisia, mutta uimaankin oppii vain menemällä veteen.

    Ja sitten ajatukseen, että e-kirjaa ei ole olemassa. Lähihistoriassa on palanut aikamoisia kirjamääriä loppuun, kirjoittamassani Piksu-sivustossa on tuollainen hankkimani tunnus:

    Piksun julkaisutunnus (kansainvälinen "ISSN - International Standard Serial Number ISS"):
    ISSN-L 1798-2162
    ISSN 1798-2162


    Se tarkoittaa sitä, että sisältö valokuvataan ja säilytetään maan alla kansalliskirjastossa. Hikkaj:n ikäiselle sukulaiselleni on yritetty selittää, että pölyisät paperit säilyvät parhaiten pilvessä.

    Jos ajatus oudoksuttaa, kannattaa miettiä, mitä persoonamme on: hermoimpulsseja, ei muuta.


    T. Juha Vahe

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha

      ja onhan tässä myös se autuus: Heräteosto.
      Kirjan voi ostaa heti! Nyt eikä viidestoista päivä. Vaikka täksi lauantai-illaksi. :)

      Poista
    2. Ja tuosta pitkästä linkistä sen saa selvästi halvemmalla

      https://books.google.fi/books?id=uWR5DwAAQBAJ&printsec=frontcover&dq=juha+vahe&hl=fi&sa=X&ved=0ahUKEwistbuP4eneAhXJBywKHYZwAjoQ6AEIKjAB#v=onepage&q=juha%20vahe&f=false

      Poista
  2. No helekutti. Pittääpä ostaa elämäsä ensimmäinen tikikirja, kunhan poika ehtii jeesaamaan.

    VastaaPoista
  3. Minä en edes vihjaa, että minulla 2018 olisi mitään tajunnan räjäyttävää kerrottavaa ollut, mutta YLEISESTI ihan kiva linkki.

    https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005920837.html


    Selvyyden vuoksi voin sanoa, että toim. Karo Hämäläisellä oli aikoinaan eräitä "tutun oloisia" tekstejä, joissa varmaan laskettiin sen varaan, että joskus käytin nimimerkkiä, (mutta josta myös luovuin nimimerkin "paljastaen" se oli jo valmiiksi hyvin laajasti tiedossa). Ilmankos mm. toimittajat eivät oikein meikästä tykkää :-)


    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JV

      siinäpä taas yksi durha dosentti - ja vieläpä rehelliseltä pohjalta!
      Yksi oiva lisä tähän Oja-Nyqvistin Kirjalliset väärennökset -tutkimuskirjaan:
      http://hikkaj.blogspot.com/2018/03/kirjallisia-plagiaatteja.html

      Karohan on sijoittajamiehiä siinä missä yks åbolainenkin. Vieläkin harmittaa kun hävitin Hämäläisen sijoittajakirjan, jonka hän kirjoitti ihan penskana: lukematta livahti muiden roskien seassa paperikeräykseen.

      Poista
    2. Hei JV!

      Mitä tarkoitat?

      Ystävällisin terveisin

      Karo Hämäläinen

      Poista
  4. No kun asialla on yleisempääkin mielenkiintoa, Karo Hämäläinen voisi selvittää, vaikkapa nyt aluksi, tuon kirjan copyrightin muodostumisen: Mitä mukissa – AP Areenan vuosikirja 2007, Talentum 2007. Siis kirjassa ei muistaakseni ole montakaan riviä tekstiä muilta kuin AP-areenalle kirjoittaneilta nimimerkeiltä. Kun julkaisulupaa aikoinaan kyseltiin AP:ltä, niin ko. keskustelupalstalle JÄLKIKÄTEEN ilmestyi teksti, jossa ilmoitettiin AP:llä olevan lupa käyttää tekstejä haluamallaan tavalla. Tämä siis vasta kirjan painamisen jälkeen. Kyseessä nyt tuskin oli se, että rahaa olisi ämpäreittäin ollut jaossa, mutta menettelytapa oudoksutti esim. erästä patenttiasioita työkseen pyörittänyttä miestä.

    VastaaPoista
  5. Hei Anonyymi!

    Huh, tämä on huojentavaa, että et esitä minun plagioineen tai esittäneen jotain omissa nimissäni.

    Mitä mukissa -kirja on - niin kuin kirjasta ilmenee - suurelta osin koostettu AP Areenalla käydyistä parhaista keskusteluista. Jokaisen tekstin yhteydessä on mainittu kirjoittaja (käytännössä aina nimimerkki).

    En ole tekijänoikeusjuristi, joten en osaa - eikä ole minun vaan kustantajan asia - kommentoida, miten asiaa on pohdittu tekijänoikeuden eri näkökulmista (mm. teoskynnyksen ylittäminen, sitaattioikeus...).

    Ystävällisin terveisin

    Karo Hämäläinen

    VastaaPoista
  6. Ajattelin tässä kokeilla, josko saataisiin kommentoijien tasoa nostettua ja Reenpää-sukua paikalle. Skepsis ry. on myöntänyt huuhaa-palkinnon Otavan tietokirjaosastolle.

    Otin aikoinaan mainitun suvun edustajaan ja mainitun osaston päällikköön yhteyttä, koska tuo kirja oli oikein harvinaisen kamalasti suomennettu. https://otava.fi/kirjat/9789511257158/

    Reenpääläinen johtaja nollasi kritiikkini sanomalla, että kyseessä oli SPESIAALIsanasto.

    Niin, ko. kirja käsittelee USA:n armeijan yhtä komppaniaa, joten kyllähän se käännöskin siellä pyörii, miten luutnantti ylennetään luutnantiksi jne.

    Jos Linnan sotaromaani käännettäisiin jollekin kielelle niin, että kenraali Rokka nuijisi ruotsalaisia vastustajia turkkilaisella valosapelilla, niin kyse ei varmaan silloin olisi mistään erikoissanastosta?

    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jv

      eip oo Reenpäitä näkynyt, lienevät linnanjuhliin nääläytymässä.

      Poista
    2. Täytyy ehkä odottaa jopa ihan huomiseen :-)

      Poista
  7. Onko meikäläinen oikein aateloitu, kun tuossa lukee jotta "von Juha Vahe"


    https://www.amazon.de/Kiestingistä-Viipuriin-Vaheen-sotatie-Finnish-ebook/dp/B07KFML848


    T. JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. von Juha V

      'Kiestingistä Viipuriin: Isäni Jouko Vaheen sotatie (Finnish Edition)

      von Juha Vahe (Autor)"

      Wirklich!
      Ich gratuliere.

      Ja aateliseksi ilman hevosta! Tai jospa ne sakut taksinkin heposeks laskevat.


      Poista
  8. Sanon taas kerran, että monelle ihmiselle ois parempi liittyä FB:hen kuin jaella näitä miten sattuu. Joka tapauksessa olen konien ylin ystävä (niin hyvä, että säälistä konien selkää en edes harkitse ratsastamista), en tiedä näkyykö linkki https://www.facebook.com/photo.php?fbid=2095573583788911&set=a.106482422698047&type=3&theater

    VastaaPoista