Muistan-sarjaan kuuluvaa neljättä osaa Otavan aika luen, työpaikalta, mistä näkyy koko suomalainen kirjallisuus likiliipaten.
Otava on konkurssia vaille kypsä pesä Hannu Mäkelän (s.1943) astuessa hihnalle vuonna 1967 kustannustoimittajaksi kakkosnelosena kansakouluopettajana, jota talon runoilija Pentti Saarikoski (s.-37) nimittelee silmiin katsoessaan, ohi kulkiessaan kohti Paavo Haavikon huonetta: - Pojanjolppi.
Oikeasti, sillä 'mitään ilkeyttä tai pahuutta ei miehessä löydy', sanat kuuluvat näin:
' "No mitä poika", hän sanoo minulle aina hitaasti ja lause toistuu aina kuolemaan saakka.'Meri ja Salama ovat toista maata: 'eivät mielellään katso ihmisiä silmiin ja laskevat katseensa ja antavat sen kiertää pitkin kattojakin'.
Poikapa löytääkin sitten tuottavia kirjailijoita eikä mitään saarikoskeja, ja Otava pikkuhiljaa pääsee jaloilleen; suurin ansio on tietenkin Haavikon ja Anhavan, niin kuin Mäkelä vaatimattomana miehenä antaa ymmärtää.
Mutta kuka on Mäkelä Hannu?
Lyhyesti:
Parisataa kirjaa kirjoittanut kirjailija, taiteen akateemikko, Herra Huun isä.
Kannatta tutustua, ehdottomasti. Ei mikään tylsä elämä takana: puolenkymmentä avioliittoa, myöhäsyntyisyys autonajokortin ja täysraittiuden suhteen ...
Vapaus-kirjassaan, Muistan-sarjan 5.osa, kirjailija vinoilee, ettei kirjailijalla oikeata sananvapautta ole, ei ainakaan niin kauan kuin vaimot elävät.
Viimeisin vaimo Sveta on jo kuollut - ja ai että miten kauniin rakkaustarinan Hannu kirjoittikaan nyt syksyllä heidän lyhyestä yhteisestä ajasta kirjassaan Valo, jonka valitsin Kirjavinkeissä vuoden parhaaksi ja sykähdyttävimmäksi teokseksi.
Tavallaan tuo aika jatkuu yhä silloin tällöin Vanha mies mutisee -blogissa.
Siis kahta kirjaa tässä samaan aikaan suosittelen, kolmeapas, kummatkin täyttä totta, vaikka välillä aivan uskomattoman kuuloiselta kuulostavaa. (kuten sekin kun runoilija Rossi lyö nyrkillä kirjailijakokouksessa Mäkelää köniin niin että veri lentää - ja entä kilpailevan kustantajan Södikan Ville Viksten samoin!)
🏂 hiihdot 9 km/ 195 km/ € = 30 h
Minua on joskus harmittanut, kun ihmiset ottavat Kemppisen tajunnanvirrat totena, mutta kerran joku kommentoija huomautti K:ta Mäkelän hänestä esittämistä arvioista. K. masentuneena kirjoitti olevansa 2 akateemikon lyttäämä. Mäkelä lyttäsi kirjassaan turhan ankarasti ja toinen akateemikko Haavikko teki vielä pahempaa.
VastaaPoistaOnneksi ei itsellä ole nuin hienoja tuttuja.
T. JV
von JV
PoistaHaavikolle piti saada salkunkantaja ja Anhava Kemppisen löysi.
Kyllä kaima Kemppinen kyytiä ja huutia saa Mäkelältä.
Kemppinen luuhaa talossa (Otava) ja salkunkantajatitteli kääntyy käyntikortissa muotoon Assistant Literary Director, Haavikon apu, josta Anhava on aluksi (lopuksi kaikkea muuta) innoissaan.
Mäkelä pyytää juristi Jukkaa tekemään osituksen avioliittonsa loppuvoiteluksi, ja saa lopputulemaksi pelkät velat niskoilleen.
"Katselen papereita enkä ymmärrä, miten hän tällaiseen päätyy."
Hannu tekee itse uudet laskelmat (eivät eroa Harjanteen Maikin kanssa riidoissa) ja:
"Aherran aikani lukujen parissa, luen lakikirjasta miten asiat tehdään, opin sanan tasinko, ja annan laskelmat takaisin Jukalle, joka tietenkään ei muutoksista pidä. Kun vielä käy niin, että oikeus sen aikanaan hyväksyy, hän loihe lausumaan: - Se sinun huijauksesi meni läpi."
Sitten se Sinua kiinnostava osa lakimiesten oveluudesta:
"Maksan hänelle vielä tästä hyvästä selvää verotonta setelirahaa, jolloin seuraava lause kuuluu: - Näet nyt miten halpoja juristit ovat,
vaikka hän nimenomaan on pyytänyt minua itse harkitsemaan summan suuruuden. Mutta miksi maksaa korkojen kera ja ilman veroja asiasta, jonka itse olen joutunut tekemään?"
Kerran kävelin ruokaravintolan oli ja siellä oli Mäkelä silloisen eukkonsa Kortelaisen kanssa ja mietin, mikähän noissa julkkiksissa vetoaa naisiin. Ehkä en avaa pohdintojani sen enempää.......
Poistavon JV
Poistavaan luepa - Muistan: Nuoruus. Tammi, 2012 - miten vaikeeta oli nuorena naista saada! (on siinäkin varsinainen metoo-verbi)
Aika petojahan nuo tuntuvat olevan naisten - jos viinankin - perään: Paasilinnan Ernokin, vaikka niin viisaita yksvakaita sitten selvinpäin latelee.
Kun juristeista oli puhetta, niin tuosta sain heti räkäisen naurun vuoden aluksi, erinomainen alku. https://www.ts.fi/mainos/4422532/Asianajaja+voi+avioerotilaneessa+auttaa+sovinnolliseen+ratkaisuun Ja keli on aika hurja /kurja.
PoistaT. JV
von JV
Poista" - Mikäli ei ole varma, tarvitseeko avustajaa, meille voi aina soittaa ja kertoa tilanteestaan. --- Soitto ei vielä maksa mitään.
---
Avioerotilanteessa tehdään usein omaisuuden ositus.
---
- Monet ovat valmiita eron hetkellä luopumaan kaikesta, jopa lapsistaan, vaan päästäkseen eroon tilanteesta. "
XXX
Laupiaita ovat: Soitto ei vielä maksa mitään! Ettäs tiedät. Mutta erehypä menemään toimistoon.
(Mie onneks voin soittaa ilmaseks.) ;)
Päätalollehan kävi avioerotilanteessa just noin eli lupas omin käsin rakentamansa Kirvestien talon, syntiä tehtyään, Lainalleen, ennen kuin älysi jotta tämäpä taitaa Sonni-Moilasen kanssa harjoittaa samanlaista riettautta.
Siitäkös oli sitten vaikea aloittaa lupauksensa purkaminen.
Kumman hyvin näytät tuntevan aisanajajien eikun aasinajajien eikun asianajajien metkut :-D
Poistavon JV
Poistaeikun yks Pertti vaan pistäytyi yhessä pienemmässä asianajotoimistossa, jossa oli vain yksi asianajaja ja hänellä sihteeri. Ihan vaan ohimennen, kun sattui toimiston ohi käppäilemään, rupattelemassa jotta mitä hänen pitäisi tehdä kun asiat solmussa. Aikaa sopimassa tavallaan.
Sopivat ja Pertti siitä kyselemään mitäs tämä ekavierailu maksaa.
- Eihän tämä mitä, puotat vaikka satasen sihteerille mennessäsi. Tarkistellaan sitten hinnat kunhan asiaan päästään.
Jotenkin noin.
Oli siinä työttömällä Pertillä pällistelemistä.
Mielenkiintoista blogia Mäkelä kirjoittelee. Puolet pois tekstistä, niin puolella paranisi, sanoo toimittaja.
VastaaPoistaKirjojaan en oo paljon lukenut. Eino Leino -kirja ei oikein ottanut tulta.
ej
PoistaMielenkiintoinen 5-osainen Muistan-sarja.
Unoha Leinot ja Casanovat eli
aloittelepa tästä: Muistan: lapsuus. Helsinki: Tammi, 2011
Hyvä ettei Päätalon Kallukkaa voita, kirjallisesti voittaakin, mutta muuten ei.
Ei muuten arvosta Päätaloa pätkääkään, Kalle kun kerää kirjoihinsa jokaisen havunneulasenkin.
Niin, mitenpä stadin kundi katuvalojen kasvatti voisikaan leppalampun himmeydessä kasvanutta korven kasvattia pohjimmiltaan tajuta!
Minulle kyllä molemmat kelpaavat, ja ovat täyttä terästystä.