Se siitä tulee kun Lempiä ei enää ole: otat litskun, laitat juuston syötiks, lataat ja varmistat, asetat kellarin rappusille ilmestyneiden mustien 'jyvästen' joukkoon - jäät vartoomaan.
Kohtakos jysähtää!
Kolmesti on jo jysähtänyt.
Neljättä lotskausta kaksin tässä oottelemme: Toinen huin! kanssa, Toinen kahokunonsoman!
Sen kunniaksi ruononen / Immi Hellén:
- Hiiriä pyydystämässä
- Katsoppas kummaa, virkkoi Miiri,
- tuopa on oikein lystikäs hiiri,
- sarvetkin päässä on sankarilla
- juuri kuin pässillä puskurilla.
- Oivan paistin ma siitä saisin,
- kun siihen koskea uskaltaisin.
- Se sarvekas vastaa: kaikki ne tässä
- ovatkin hiiriä pyydystämässä!
- Ylen tyhmä sä oot, sen huomaa kyllä,
- näin kaunisko takki ois hiirellä yllä?
- Ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat?
- Vai minut sä paistiksi suuhusi kaappaat!
- Koetappas koskea, sarvilla pukkaan
- ja kynteni isken pörrötukkaan.
- Oon suurempi herra kuin hiiri vainen,
- min’ olen koppakuoriainen.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Meillä oli toisenlainen pyyvys. Herkkupala laitettiin muoviämpäriin. Aina se sinne jostain pääsi, mutta ei pois. Sitten kiikutettiin pihan perille. Joskus se oli takaisin sisällä ennen kuin myö. Vain eipä tuosta kovin haittaakaan ollut.
VastaaPoistaej
Poistadobry utra!
mitäs mieltä oot tuosta haaskaltako-linkin sisällöstä?
Eipä oo uutta auringon alla. Ite oon ihmetellyt metsäautoteitten varsille syksyisin ilmestyviä omenakasoja. Vaan voipihan ne ruokkia hiiriä.
Poista