Selkävoitto?

Ilman kolaria, kerran pari vuodessa on käytävä uusimassa tämä Hesassa ajamisen ajokortti, eli herättelemässä huomiokyvyn ja reagoinnin taitojaan unipölyn alta, jota vuodenmittaan kertyy ykstoikkoisessa maantieajossa.

Ole valpas!
Aina mieli, se on turva verraton - padampam-pam!
Jori-setähän se tuohon malliin honotteli, tai jotain. tark. 

Liki se liippaa aina tuo PAM! Hesassa. Vaan vielä tämän kerran selvittiin ehjin nahoin. Ja päästiin ajelemaan aurinkopäivänä, ruskamaisemiin, vaikka aikanaan yllättikin yö sitten kun kylättelyn jälkeen haikamielin paineltiin yönselässä kohti Karjalaa.

Kuun valossa mikä ei kuitenkin ollut ajellessa; minkä nyt vettä ripautti vähän väliä ja mustasi pikitien imaisten niin pitkät kuin lyhyetkin valot sisuksiinsa. Lahdessa oli kullannut aurinko Salpausselän, Kuorttiin lasketeltiin vielä kirkkain mielin, kunnes jostain joku hra Ex Tempore vilahti autoon:
- Eiköhän poiketa serkun luona!
- Poiketaan, eihän tästä oo kuin kymppi.

Käännyttiin.

Muutaman tunnin jälkeen, pimeyden tultua istuttiin taas autossa, missä lie istuttu Juvan seutuvilla, Mikkelit, Visulahdet, Olokorjaamot oli ohitettu, niin yhä siunailtiin, että eipäs tullut aikanaan poikettua Pertunmaan-serkun luona, ja nyt kun poikettiin niin mikä ilmoitus Raimolta kuultiin: - Ei Annikkia enää ole. Leskimies olen ollut jo kymmenen vuotta.
Ja siihen päälle sitten tottumuksen totuus: - Ja kun vaimo kuolee, niin ei yksin ihminen lähde, lähtee ja kuihtuu ja muuttuu lähes kaikki.

Siinäpä sitten totuuden valjettua köröteltiin pimeässä ja mietittiin elämän kulkua ja pälyiltiin hirvenhaamuja. Kerran vielä keskeytettiin matkanteko ja noustiin päätä tuulettamaan yön koleuteen JariPekan laajalla asvaltilla ja sisällä hämmästeltiinkummasteltiin traktorin virkattua vaatetusta. Totta totisesti tuota valmettia ei tulevana talvena palella!

Ja eikun yönselkään, kahvin maku suussa kohti Varkautta. Nyt taas sirkein silmin ja painavin kaasujaloin. Pian voiton puolella matka, selätettynä öinen tie.

Siitäpä sitten vaivan palkkakin oli pian tuleva - meidät huomattiin, päästiin parrasvaloihin, kun himppu ennen määränpäätä oranssilamppujen hämärissä välähti yössä kirkasta kirkkaampi tähti, silmiä häikäsevä valonvälähdys.
Ja se kirkas silmiä häikäisevä valo lähti pylväästä, jossa on kaksi silmää päälletysten.

Selkävoiton sittenkin oli ottanut yö?

ihan oikein

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös