Holodomor ja genosidi

Höpäjä nyt turhia: katolla könyämisiä sun muita puissa kiipeämisiä! Tärkeintähän elämässä on lukeminen.
Tai no lievennetään: täyteläistävintä.
Mitäs sitä vanhana enää ennen maata menoa muuta kuin kirja käteen ja menoksi. Peruskirjan, jonkin vankan pitkään luettavan pohjakirjan, ohella kulkee muutama kevyempi, uudempaa tuotantoa oleva kirja.

 

Tällä haavaa pohjateoksena on Anne Applebaumin Punainen nälkä - Stalinin sota Ukrainassa. Siltala 2018. Eikö tuo tulle luetuksi jouluun mennessä himhampun ohessa. Ja neljän miljoonan ukrainalaisen kuolema kohdatuksi. Alussa viisisatasivuinen möhkäle vielä on, mutta pari uutta termiä jo pilkottu ja omaksuttu: holodomor sekä genosidi; holod - "nälkä", mor - "tuho". Genosidi - kansanmurha.
Voi siinä muutama yöuni lempeään elämään tottuneelta katollakönyäjältä mennä ennen kuin 3,9 miljoonaa ukrainalaista on Stalinin käsi kuristanut!

Toinen teos, se kevyempi kaura on Taina Latvalan Venetsialaiset. Otava 2018.
Aluillaan sekin, mutta sitä lukee sen puolensataa sivua samassa ajassa kuin Stalinin 'toilailuja' kymmenen. Sentään ymmärryksen ja käsityskyvyn ulottuvilla olevia tapahtumia sisältävä sisarrynkytys, sen solmuun menevät suhteet jokapäiväisempiä ja elämään kuuluvampia. Vaikka en minä vielä muuta tiedä, koska kolmasosa kolmen siskoksen kirjasta vasta nieltynä, kuin että: ovat lähdössä, ainakin juoppoileva sisarpuoli Iiris ja naimisiin menevä Elina ovat, mökkisaunomisen ja muutaman lasillisen jälkeen, venetsialaisiin, kokkotulille bilettelemään. Paula, järkevä juristi, vielä jököttää. Pitäisi tehdä tili, myydä mökki, jakaa omaisuus. Ja Paulalla on isän testamentti tunnollaan ...

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös