Leväperä vai työperä

Riettaallistahan on, kaukana taivaallisesta, tuommoinen tyhjänpäiväinen elämä, jota eilen tässäkin potussa harjoitettiin. Tiedetään! Tiedetään! ja tunnetaan. Uhallani ihan esille toin. Iliman aikojaan. Pirruillessani. Toki jonniilaista vetoa tuntien - mitä sitä kieltämään.

Tämä tänään tuon tulkitsee:

Aina ei jaksa hyveellisesti elää eli vaikkapa tämän Senecan (n.4 eKr.-65 jKr.) oppien mukaan: himottomana hyveitä etsiskellen aikakausien viisaiden seurassa, Pythagorasta, Sokratesta sun muuta Aristotelesta mielessä ja kämmenellä.

Vaan onko Senecaakaan uskominen, paraskin opettaja ja kasvattaja, jonka ylimpänä luomuksena ja tuotteena kimmeltää keisari Nero! Tai voihan olla että vehnäjauhoista ei ruislimppua paraskaan leipuri paista.

Tuosta Heikoimmasta lenkistä ja sen nippelitiedoista Senecalla olisi varma tuomio esittää, sillä, kuunnelkaas sanaa Jeesuksen ajoilta kahden vuosituhannen takaa:

"Oli aikoinaan kreikkalaisten tauti kysyä, montako soutajaa Odysseuksella oli, kumpi kirjoitettiin ensin Ilias vai Odysseia, edelleen kuka oli niiden kirjoittaja ja muuta sen laatuista. Jos keräät tuollaista sisällesi, se ei kartuta hiljaista tietoasi; jos taas tuot sen esille, sinua ei pidetä oppinneena vaan tylsimyksenä. Ja nyt tämä vimma joutavien asioiden opiskeluun on vallannut Rooman!"

Ja ensi torstaina alkavista Jaliksen MM-kisoista Venäjänmaalla tuomio tuli jo kaksituhatta vuotta sitten:

"On työlästä käydä läpi yksitellen kaikki ne, jotka ovat kuluttaneet elämänsä lautapeleissä, pallopeleissä tai auringossa kehoa grillaten. --- Heistä tuskin kellään on epäilystä, etteivät he ole muuta kuin työteliäitä tyhjäntoimittajia."

Mikä kumma se silti vetää ihmismassoja hyödyttömään ja turhuuteen?
Vaikka tarjolla olisivat 'jalot opinaiheet: rakkaus hyveeseen, hyveenmukainen elämä, himojen huomiotta jättäminen, taito elää ja kuolla sekä syvä rauha kaikesta'.

Kunhan ei vain tuo kaukainen käsittämätön mutta vääjäämätön elämänpäättyminen, ks. kirjan nimi, panisi iskemään kiireen vilkkaa töppöstä toisen eteen, käsittämättömästi pomppimaan tyhjän perästä, riehaantumaan joutavan jäljillä. Sama se - kuollaan tässä kumminkin!

Vielä pahempi kuin Heikoimman lenkin katsominen ja Jalkapallon MM-kisoista innostuminen on Senecan, myös minun (opettajahan minäkin!), mielestä maineen metsästäminen ja tuhannen arvottoman asian saavuttaminen hinnalla millä hyvänsä, kun kuitenkin lopulta 'mieleen hiipii ajatus: näinkö kaiken vaivan vain saadakseni kaiverruksen hautakiveen?'.

- Säälittävä. Surkea. Häpeällinen.

On ihminen joka kuolee vanhuuttaan virantoimituksessa aplodeja odotellen, kuittauksena kuitenkin vain pitkään kärkkyneiden perillisten hyvät naurut.

Loppukysymys, retorinen, kuuluu: työperäkö vai leväperäkö parempi?

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös