(sarjassa maalainen pääkaupungissa)
Pariöinen Hesan-reissu piti päättää Salven silakoihin - ja eikös tämä merimieskapakka tarjonnut jälkiruuaksi taidetta seiniltään, Ortonin tuomaa, meikäläisenkin ymmärtämää.
Alempi on Silmälasikotelo à la Juhani Harri.
Ylempi vuolema on Matti Peltokankaan näkemys lyhyestä ajanjaksosta.
Viimeinen kapusta tuolle kapustakokoelmalle nimen antaa. Minkä?
Ristikääs, kastakaas!
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Arvoisa kapusta-asiain konsultti hikkaj
VastaaPoistaNuista kapustoista tulee mieleen kansakoulun veistotunnit.
Olin tekemässä äidille isoa puista kauhaa elikkä kapustaa. Muoto-opillisesti täydellinen teos oli valmistumassa. Niin eikös se kansakoulunopettajaperskules tullut muka neuvomaan.
Puukolla veisteli kapustan pilalle !
Onkos sitä hikkajiilla samoja kokemuksia ?
Joko puukkomiehenä tai onnettomana uhrina ?
Voksi, sir
Poistaluokanopettajakouluutkseen kuuluu koko alakouluoppiainerepertuaari.
Niinpä pianolla piti soittaa, osas eli ei 'Arvon mekin ansaitsemme', uskonnossa ratsastaa aasintammanvarsalla, matematiikassa alkioita ympäröidä, liikunnassa mahapotku nojapuilla, biologiassa tunnistaa taraxacum officinale jne.
Ja kaikkien poikain piti tehdä kapusta.
Noh.
Muuan älykkö käväisi puukon kanssa torilla ja opiskelemaan palatessaan veisteli ostamaansa kapustaan muutaman loven, jotta näyttäisi omatekemältä enemmän.
Vei kapustan lehtoritaiteilija Soloselle, joka aikansa kapustaa katsottuaan loihe sen kummemmin tuomitsematta:
- Näitä samoja kapustoja saapi torilta siliämpinä.
Arvoisa kapustat sileäksi -aatteen edusmies hikkaj
VastaaPoistaSen saman kansakoulunopettajan kanssa sattui toinenkin veistotieteellinen konflikti:
No ! Olin tekemässä keittiötikasta, siis semmoista parin-kolmen askelman jalanjatketta, jotta äiti ylähyllyillekin ylettyisi.
Siinä piti sitten tarkkaan suunnitella, mitenkä porrasrungon ja tukijalkain yhteenliittämisen ruuvit pitäisi sijoitella, jottei portaisiin kohdistuva paino halkaisisi liitoskohtaa.
Meikäläisen kansakoulujärki sanoi, ettei ainakaan niin saa ruuvinreikiä porata, että olisivat puunsyitten kanssa linjassa. Johan lapsikin sen ymmärtää, jotta siinä halkeaa lauta.
Mutta eipä ymmärtänyt kansakoulunopettajaperskules. Määräsi juuri väärällä tavalla ruuvit laittamaan.
No kotona sitten, kun lauta halkesi, laitoin vahvikkeet, ja uudet ruuvit paremmin.
Ehkäpä selitys oli se, että kun se opettaja oli sitä bördig från Munsala bättre folkia, niin niijjen kotona kotiapulainen toki hoiti kiipeämistyöt, eikä herrskapetin tarttenut koko asiaa funtsia :-)
Voksi, sir
Poistaei ne aina tiijjä vaikka kuin taitavia olisivatkin!
Meillä oli joskus kirvesmiehen kanssa erimielisyyttä vähän samantapaisesta puunsyyasiasta kaiteiden kanssa. Annoin periks, vaikka oisin kuin oikeassa ollukin. Hyvän ammattimiehen jos kerran suututtaa niin voip olla ettei seuraavan kerran remonttihommiin tule. Paremp pitää mölyt mahassa, monessa muussakin asiassa.
Pyhäpäivä on muuten tuon Peltokankaan 'kapustakollaasin' nimi.