Kukkivat

Ensin tuomi, tietenkin. Ja päälle ellei päällekkäin omenapuut.
Toukokuussa!
Ierikän viluista, joita ei ollut, ja Urpon viluista, joita ei ollut, piittaamatta. Sylimitoin.
Työhön ja toimeen, pörräämään kävivät mehiläiset, vasunsa täyttöön.

Ja itikat iholle imemään.
Kiusankappaleet.
Puutarhassa yltyi vastan läiske kuin saunan lavolla ikään.

Vaan eipä kiusaantunut tämä Aapelus puutarhassa kuljeskeleva. Mitä vielä. Nuuhki ilmaa ja haisteli. Sireenikin jo. Päätteli kesän alkaneen. Kukkashortseihin pukeutui. Toukokuussa!
Pahoista ilmoista ei tietoakaan.

"... ja lopuksi tuli kevät kovin äkkiä, kuumin päivin ja kylmin öin: kun aurinko lämmitti puita ja kiihdytti niiden mahlan aikaisin juoksuun, niin yö hyyti ne ja halkaisi rungot.
Niin ne kuolivat.
Kirjakauppias Aapeli tuli kesän alkaessa syrjäisen lahtensa rannalle ja näki omenapuut puutarhansa rinteellä mustina ja lehdettöminä, jo irtautuvin kuorin."

Ei lähelläkään Lehtos-Jovelia puolivuosisataisten omenapuiden elämä meikä-Muttisten tarhassa. Ei. Ei sinne päinkään:

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös