Mitäs me karhumiehet

Kontio, Ohto, Otso, Otsonen, Otto, Kouki, Kouko, Kouvo, Korven kuningas, Kultaherra, Metsän kulta ja hopea, Metsän kuningas, Metsän omena, Mesikämmen ja Nalle   

-Karhuseura

Aloitetaan vaikka tuolla eufemismikertauksella ennen kuin sukelletaan karhunpesään Karjalais-Sulon kanssa. Vallan mainio tilaisuus käsillä, käsissä näet on Vesa Tuomisen ja Esa Silanderin koostama kirja Karhumies, Docendo 2018. Ennen kaikkea nuo Tapio Paappasen kuvathan tuossa mukaansa tempaavat.

Sitä Sulon köllöttelykuvaa 500-kiloisen talviuntaan viettävän Juuson vieressä ei kirjassa ole, mutta Sulon herkistävä kertomus, miten talviunille valmistaudutaan, on lyhykäisyydessään tässä:

"Käyn nukkumassa Juuson kanssa muutaman tunnin talviunien alkaessa, eikä se meinaa päästää minua pois. Vasta pitkän neuvottelun jälkeen sanon, että nyt minun täytyy mennä, Juuso päästää minut lähtemään."

Eipä tullut neuvottelut mieleen kun silloin muinoin tuli karhu juosten ohitettua.

Ainoastaan kerran on Sulo kokenut karhun käpälän skalpeerauksen kun Tassu oli suuttunut Sulon nuhteluista, muuten on hyvin mennyt karhujen kanssa touhutessa, uidessa, kalastellessa ja taiteillessa.

6 veitikkaa tällä haavaa sillä Sulolla on siellä Kuusamossa, orpojen karhujen hoitolassa, niistä tässä kirjassa on monenlaista kuvaa ja juttua. Lopuksi pohdintaa siitä miten sitten eteenpäin kun Sulo ei enää jaksa, ikämies kun alkaa olla, 76.

Sulo Karjalaisen elämäkertaa tässä kirjassa kertaillaan ja mietiskellään samalla Kuusamon Suurpetokeskuksen tulevaisuutta.

hiihdot 6+12+12 /654 km = 98 h

KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös