torstai 1. maaliskuuta 2018

Kirjallisia plagiaatteja - 1.

Oikeastaan ainoa kuuntelemani radiolähetys on keskiviikkoisin Järviradiosta aamukahvin aikaan tuleva vartti Runo-Martin seurassa. Siinä on oikeanlaista suhinaa ja nostalgiaa sopivassa suhteessa, vähintäänkin ripaus kylähulluutta.

Se eilen se. Tähän aamuun liittyy toinen radio, joka tuli häiritsemään - oman käden kautta - hiljaista aamuhetkeä kirjojen ja kirjoittamisen lomaan: Sisuradio.

Sisuradiosta en ollut kuullutkaan, nyt luulin sitä joksikin natsihenkiseksi lähetyskanavaksi, jota pitää välttää viimeiseen hengenvetoon saakka. Mutta joka tapauksessa nyt sinne piti mennä, koska innostuneena selailin tosi kaunisti päällyspaperoitua kirjaa kirjallisista huijaamisista


ja ko. radio oli haastatellut toista kirjantekijää Outi Ojaa.

Höh! Sehän on Ruotsin suomalaisten Yle. Lienee Vaasan Voksin mielikanava, vaan tänne itärajalle eivät aallot yllä kuin netin kautta - ja jo tuo nimi siis olisi aikaisemmin palelluttanut korvakuulon.


Suorastaan kiehun uteliaisuudesta. Joutaako tästä edes hangille.

Radiolähetyksen pohjustamana hyppään ensi alkuun suoraan osaan III Väärennöksiä kotimaisessa kirjallisuudessa. Koskenniemi. Veikko Anterohan siellä! (Eskelisen natsiluokituksessa siihen sakkiin pudottaneena omassa Suomenkielisen proosakirjallisuuden historiassaan, muistan.).

Sariola Mauri, no tietysti! Yhdessä vaiheessa otti käyttöön kirjailijanimen Esko Laukko ja plagioi Bill S. Ballingerin jännärin Kynsi ja hammas omaksi kirjakseen Sen yli käy vain tuuli viheltäin. Sitten on tämä Snellman, joka Anja Kaurasena ollessaan veteli valmista tutkimustekstiä yli oman tarpeen kirjaansa Pelon maantiede.

Ei siellä monta muuta suomalaista ole: Panu Rajala Inha-lainauksillaan ja Salama parilla runollaan; mutta kun harmaalla vyöhykkeellä raja-aidat ovat häilyviä, pelastuivat siinä missä Saarikoskikin kollaasillaan Ovat muistojemme lehdet kuolleet. Osa kirjoituksista menköön alitajun piikkiin.

Mihin ja kenen piikkiin luettaneen eilispäivän sankari Kalevala? Lönnrothistakinko syyllinen?
Ei nyt ainakaan niin syyllinen kuin Skotlannin kansalliseepoksen, Ossianin laulut, 'kerääjä' James Macpherson, joka itse sepitti koko storyn.

(Kuuntele myös Sanna Nyqvist radion KulttuuriCocktailissa.)
1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6
 hiihdot 9 /449 km = 69 h
KIRJA-ARVOSTELUT 
*** myös

13 kommenttia:

  1. Kuulin kerran kirjallisuuven oppitunnilla opettajan väitteen, että kirjailijat varastavat toisiltaan minkä kerkiävät. Jotta yhteistä on uskovaisten tavara. Kukahan tuonkin viisauven on lausunut eka kerran?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      Ja minä kun oon pitäny kirjailijoita kaikista rehellisimpinä ihmisinä, sielun syväluotaajina!

      viisauvesta veikkan ihan alakuaikojen Aatamia kun Ievan näki. :)

      Poista
  2. Entä James Joyce Duplinilaisia ja siitä novelli "Vastineet" v. 1914, niin oliskohan P. Haanpää saanut vaikutteita novelliinsa "Juoppous".

    VastaaPoista
  3. Onpa näköjään aihe toisaalla jo käsitelty. https://plaza.fi/keskustelu/aihe/haanpaa-plagioi-joycea/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussi

      katoin Salmisen Pentti Haanpään tarinasta vuodelta 2013:
      "Kyse on novelleista Juoppous ja Toverukset, jotka ruotsalainen kirjallisuudentutkija Tomas Oliv vuonna 1962 huomasi James Joyce -plagiaateiksi. Haanpää itse käytti päiväkirjassaan aiheen lainaamisesta nimitystä novellimukaelma.

      Kari Sallamaa on varmaan oikeassa, kun hän Kaksisuuntaisissa silmissä arvelee Haanpään pilailleen suomalaisten älyköiden kanssa. Olavi Paavolainen oli Suursiivouksessaan 1932 arvostellut suomalaisia kirjailijoita nurkkakuntaisuudesta. He eivät muka tunteneet eurooppalaisia valtavirtauksia, esimerkiksi Jooycea.
      Haanpää todennäköisesti hihitteli, sillä kirjallinen 'varkaus' jäi Paavolaiselta ja koko suomalaisen Dubliners suomennettiin vasta 1965."

      Ruottalaisen piti tuokin huomata ekaks, pah!

      Poista
  4. Saarikoski ensi 1965 ja 2012 tämä Salojärvi uudelleen suomensi, luvin tän uudemman joulunaikoihin. Onhan tuossa Haanpää tainnut markat ottaa ihan piruuttaan ja varsin hyvään tarkoitukseen rahat laittanut. Kippis sille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jussi

      Mites Leevi Lehdon suomentama James Joycen Odysseuksen laita?
      Miun unelmana ois päästä siihen käsiks ja tarrautua useammaksi vuodeksi kuten Kilven Volterin kanssa on käynyt. Se suhe ei tunnu väljenevän niin kun jonkun Taavitsaisen suhe Natriin. Sitäs menee Marita gigolojen perään!

      Poista
    2. On vielä jäänyt odottamaan viisaanpaa minuutta tuo Odysseija, mutta sen kirjan historia jo on lukemaan pakottava. Ehkä joskus tai sitten ei, se kun pitäisi jaksaa lukea alkukielellä.

      Poista
    3. Jussi

      tuopa se just on se pointti; mulla itelläni ei mitään mahiksia alkuperäiseen, joten Lehtoon pitäs luottaa... ei hirveesti yllytä.

      Joku Päätalo englanniks on hassu yritys: kolme neljä niitä käännöksiä on. Kilven kääntäminen on täysin mahoton tehtävä.

      Poista
  5. Hyvä kalevalainen kansa

    Se muuten Lönnrot jätti sen loppuhönkäyshoon kirjottamati siinne nimeensä !

    Mutta asiaan:
    Sisuhan on Kalevalanpäivän nimipäiväsankari. Tästä kaikki kunnia Sisu-radiollekin.
    Paitti etten oo kyllä koskaan kuunnellut.
    Sisu-pastilleja oon kyllä maistanut !

    Ja keksittyjähän ne on kirjalijoitten jutut.
    Kuten oon ennenkin huomauttanut, ei se Waltarikaan ikänä ees Epyktissä käynyt, saati kuunnellut sen enempää Sinuheita kuin Minuheitakaan !
    Ite keksittyä ! Ja historiakirjoista kopsattua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      tarttu tuo ylenmääränen hoon heitto Jauhojärvestä, se kun joka päivä olympialaishissa hoota viljeli. Jauhojärvestä jäi muuten loppujen lopuksi, vaikken millään ollu uskoa, tosikon leima ohthaan.

      Totta poriset, sitä ne tutkijatkin sanovat: pitkälti imitointia ollu alun perin, nyt yrittävät yksilöidä ja yhistää kirjan ja tekijän tiiviiseen kombinaattiin.

      Tuokin M. Waltari tempas Suuren illusiooninsa (1928) M. Arlenin Vihreästä hatusta (1924, suom. 1952)

      Poista
  6. En ymmärrä, miten kirjaa voi väärentää. Ja plagiointikin on kyseenalaista. Antiikin Kreikassa hekumoitiin seksillä ja väkivallalla, joten myöhempi on plagiaattia.

    Enintään jostain Riäkkylästä saattaa tulla niin "omaperäistä" tekstiä, ettei sitä ole kopioitu mistään. Ja tämä ei ollut mikään kohteliaisuus.

    Ja "omaperäisyydestä". Stadissa poliisi etsii jotain hiihtämällä kadonnutta Rasmusta. Mielestäni poliisi kantsii hälyttää jo siinä vaiheessa, kun stadissa joku lähtee ylipäänsä hiihtämään.

    JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JV

      niin se kirjakin sanoo, jotta antiikista uuden ajan alkuun perustui imitatsioonille, siis aiempien teosten matkimiselle.
      Eli käytänpä vastauksessani hyväkseni, jäljennän, käsittelyssä olevaa teosta, toisin sanoen lähteen paljastaen, mikä ei plagiaattijutuissa ole ollut siis tavanomaista:
      'Antiikin runoilijat, näytelmäkirjailijat ja eepikot käyttivät materiaalinaan kaikkien tuntemia myyttejä tai kirjoittivat uusia versioita kaikkien tunnetuista teoksista. Tekijyydessä huomio kiinnittyi taitoon.
      Oli hyviä kopioita, jotka ylsivät esikuviensa tasolle tai ylittivät ne, ja huonoja kopioita, jotka vain orjallisesti jäljittelivät vanhaa.'

      Mitä ämeriäkkyläiseen omaperäkerrontaan tulee, niin sillä vissiin viittaat muinaisen kunnanjohtajan tekstiin: US, HS YmS. :)

      Poista