tiistai 23. tammikuuta 2018

Huolensa kullakin

kuten monikollinen allatiivi


Eilen askaroin ja kamppailin kahden taivutusasian kimpussa. Ylläolevan Cityssä ja allatulevan lähimetsissä ja vainioilla. Piti sanaa ja latua taivuttaman.

Ei tuntunut hyvältä mones-pronominin monikollinen allatiivi kysymysmuodossa: moninnilleko?

Särähti oma tökertämä: - Moninnilleko treffeille?

Apu olisi löytynyt ruskeista ikivanhoista Nykysuomen sanakirjoista jos olisi viitsinyt hiippailla hyllylle, vaan mitä sitä turhaan nykyaikana. Aikansa kun eksyili netissä niin eikös sokea kana jyvän löytänyt ja Suomen kieliopista sivun mones!
Selvä pyy: - Monensille.
 
Siis: - Monensilleko treffeille?

Sitten voimasakset ja kassara kainaloon, suksen jalkaan ja hiihtomutkaa oikomaan, suoremmaksi taivuttamaan, ladulta risuja raivaamaan:


Toisen oionnan kävin sisälämmössä +21C, toisen talvipakkasessa -21C.

Alempi piristi ylempää enempi.
hiihdot 3+4/279 km = 45 h
*** myös

2 kommenttia:

  1. Totta mooses, monikon allatiivi se on selevästi. Vaan mitä varten sitä hiihtomutkaa piti oikoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      sen verran pitkät 'lankut' hankin kirpputorilta, jotteivat joka mutkassa taho sopia kiäntymään; on vielä alamäin viimenen mutka, ja mänis liukkaammalla kelillä lepikkoon suksineneen pävineen koko rotjake.

      Poista