Joulunaikaan olisi enempi puhuttava syntymästä kuin kuolemasta, mutta miten kauniisti, kirkkaasti ja liikuttavasti voikaan ilmaista iloisen surunsa.
Luin lehdestä:
"Rakas timanttini, kiitos säihkeestäsi."
Se on niin Leenaa, niin Leenaa,
että sydämestä osaaottavasti ottaa.
Vuosikymmenten ajan kimpassa.
Rehtori siinä hyvästelemässä rakasta miestään joka yhdenäkin yhdellä soudulla jo aikoja sitten oli muuttunut historian lehtorista maatalouslomittajaksi.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti