Välikäsi on tekevinään selkoa

😪 Näin unta, että sytytystulppien paikalla autossa tököttivät HK-nakit ja yks niistä kärventyi ja lerpsah...

Mitäkö? Ettäkö ei noin voi aloittaa? Etteikö ketään kiinnosta mitä jokukin jotakin unta näkee ja sitten tärvää toisten aikaa omia unia vatvoessaan.

On ihan eri asia, jos romaani alkaisi vaikka noilla kärventyneillä nakkimakkaroilla ja auton nykimisellä.

- Katsos kun silloin lukija on vapaaehtoisesti valinnut kertojan, romaanin, jota lukea, ja on ikään kuin kirjailijan kanssa vaivihkaa sopinut heti ensi lauseessa, jotta moinen on ikään kuin totta ja mahdollisesti tapahtunut. 

Karl Ove Knausgårdin sanoja Grantasta tässä välikätenä muokkaelen suomeksi.

Unennäkijän kanssa ei sovita mitään, ja oikeasti tapahtumaton, se unen sisältö, työnnetään väkisin sen kummemmin kyselemättä kuunneltavaksi.
Suurin piirtein tuota norskekirjailija tarkoittanee unen ja romaanin toden erolla.

Siksi on parempi kun unennäkijä pitää mölyt mahassaan, unensa omina henkilökohtaisuuksinaan, eikä hölötä niistä sivullisille, jotka vasten tahtoaan joutuisivat toisen höpöhöpö uniselvityksiä, kummunkallemaista jatustelua, kuuntelemaan.

Siis:

1. Romaani on lukijan vapaaehtoinen valinta.

     "Romaanin (kirjailijan) avauslause solmii lukijan kanssa sopimuksen: Nyt kuvataan sellaista mitä ei ole tapahtunut todellisuudessa, mutta tästä eteenpäin meidän on oltava ikään kuin se olisi. Tämä lähtökohta 'ikään kuin' on fiktion ratkaiseva premissi."

     2. Toisten unien kuunteleminen on pakonsanelemaa -'samperi kun pitikin sattua tähän'.

     Niiden kuunteleminen ei innosta, koska sopimus 'ikään kuin' ei päde ja luokittelemme ne siinä silmänräpäyksessä ei-todellisiksi, ei-tapahtuneiksi - roskaluokkaan kuuluviksi.
Hetikohta panee kysymään kuin Karl Ovella: "Otatko sämpylän? Mennäänkö istumaan ulos aurinkoon? ... "

Äsh!
Tulikohan tuosta välikäden selvityksestä kukaan muu kuin välikäsi itse hullua hurskaammaksi? 😅

hiihdot 5/25km = 4h

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös