Kahta vastakkaista kirjailmaisua

Olen hidas lukija: silloin kun tunnen että kirjassa on sanomaa tai jotain outoakummaa, jotakin ei-tavallista, poikkeavaa.
Eskelisen Makeen viittaan: siinä on mies täynnä ihteänsä - vähän kuin mersumiehet ja bemarinaiset liikenteessä. Vaan mikäs kun kunnon peli (=tietomäärä) on alla, niin muut eivät oo mittää. On vara öykkäröidä.

Sillanpää ei oo mittää, Waltari vielä vähemmän, Hyry yks haahuilija, von Wright ei sitä vähää.
Entä nämä kirjallisuuden tutkijat tietäjät Ahokkaat, Laitiset, Lyytikäiset, Niemet - ja runoileva filosofian kandidaatti Anhava on sitten aivan oma lukunsa, kaiken ymmärryksen tukko: Mikä kirjallisuushistoriallinen ja -tieteellinen tietämättömyys!

Tämä ilahduttaa kyllä: Volter Kilpi ja Alex Matson ovat jotain kuin myös Lehtosen Joveli.

Niin että kyllä suorasanaisen Eskelisen seurassa Raukoilla rajoilla ei voi olla viihtymättä, jos ei kiihtymättäkään: Suomalaisen proosakirjallisuuden historia selkiytyy kerta heitolla, tammismaisesti. Piste.
Onneksi on vielä neljännes kuusisataasivuisesta oppaasta jäljellä hitaasti natusteltavaksi.

Mutta entä tuo otsikko?

Teatterin tyylilajit, Nordbooks 2017, on toinen tietokirja, jonka tekijä tietää mistä puhuu, mutta empii, tieten tahtoen, tai ainakin selvittää, mistä tietonsa on kaivanut.
Tietolähteeksi on kelvannut jopa oma äidinkielenopettajaäitikin, kun piti saada selville, mitä jambinen pentametri painollisine ja painottomine tavuineen tarkoittaa.

Elina Kilkku, teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija, teatteriopettaja, jonka pääaineena yliopistossa oli teatteritiede, on tämän tietokirjan tekijä. Tekijän ote on niin rento että vähää vaille etten ala käydä yksin läpi ilmaisuharjoitteita, joita kirja on kukkurallaan.

Eiköhän tässä ensi kesänä toisin silmin katsella kesäteattereita. Kun amatöörit pyyhältävät näyttämöllä sitä miettii, sivuaako esitys/esittäjä

• antiikin Kreikan tragediaa vai komediaa;
• onko kyseessä farssi, karnevalismi vai peräti commedia dell'arte;
• ellei sitten William Shakespearen teatteria, ekspressionismia tai eeppistä teatteria;
• myös Antonin Artaud'n teatteri saattaa olla käynnissä;
• kuin myös absurdi teatteri.

Aika vahvoilla siis lähdetään ensi kesään, irtipois realismista kuitenkin, mikä on Kilkun yksi tärkeimmistä tavoitteista teatteriesityksissä.
Enhän tätä ennen juuri muuta tiennyt kuin Juha Hurmeen eeppisen = klik!

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös