sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kipupisteitä

ei omia vaan urheilijoiden

Kuka sitä nyt omia tunnustaisi, paitsi nuo kirjailijat, tuossa Grantassa, vaikkeivät hekään - fiktioissaan vain, muka, pääasiassa pyörivät.

Mutta Leppäsen & Löfgrenin koostamassa tieto- ja tuntokirjassa Urheilun kipupisteet, Finn Lectura 2015, ei pyöritä fiktioissa, vaan kaikki on totta ja kipeää, hyvin vaikuttavaa, mukaansa imaisevaa kertomusta huippu-urheilijoiden vaivoista, vammoista ja sairauksista.


Siinä omat vammat vaimeltuvat ja hävettää vallan valittaa, miten nytkin selkäpiitä vähän raapii ja vasemman peukalon hankanen kirjojen pitämisestä kipijä on. Omat vaivat ovat pois puhallettavissa tyyliin 'pipi väistyy kun isi puhaltaa' kirjaa eteenpäin keriessä.

Tässä kirjassa ollaan tuskan sisällä.
Tuntuu niin kuin itse kärsisi, olisi itse Martti Mononen, Mikaela Inberg, Enni Rukajärvi, Tuomo Karila, Marcus Sandell jne. tuskan liekeissä kärventymässä polvi palasina, olkapää irronneena, lihakset revenneinä; tai lievemmin sitten: jokin golfpallon kokoinen mötikkä puhjenneena jalkapöydän päällä, sormenpää takakenoon taittuneena.

Ovat ne kovia kestämään nuo huiput huipulle päästäkseen ja siellä pysyäkseen.
Otetaas vaikka tuon vastalopettaneen jättiläisen, Hanno Möttölän, 208 cm, osasairaskertomus esille.
Jo sen lähtökohta huvittaa vaikka tekisi kipeää:
"Esimerkiksi sormivammat  kuuluvat koripalloon siinä, missä itkeminen kuuluu sipulin leikkaamiseen."
Mitäs täältä löytyykään:
  • nilkan nivelsiteet poikki
  • polven sisänivelside
  • oikean peukalon ja vasemman kyynärpään nivelsiteet
  • nilkkavamma, jonka seura väärensi tulehdukseksi, oli pakko pelata, kyseessä kuitenkin: luusta pala irti, nivelsiteet revenneet, luumustelma
  • oikea kantapää: plantaarifaskiitti
  • nilkasta leikattiin 11 luupiikkiä, höylättiin nilkan edusta uusiksi
  • olkapääleikkaus
  • akillesjänneleikkaus: joustamaton jänne kuin puu, piti veistää 'puuta' pois
  • umpilisäkeleikkaus
  • toisen akillesjänteen leikkaaminen: 'jänne sulaa juustoa'; samalla kantaluun höyläys
  • välilevyn pullistuma
  • nivusrepeämä
  • akillesjänneleikkaus
  • olkapäävammaleikkaus
  • polven sivuside luusta irti
"Olen äärimmäisen kiitollinen kaikille minua hoitaneille lääkäreille ja fysioterapeuteille", päättää Hanno osuutensa. (vrt huviksesi kirjailijan sairauslista)

Yksi asia minua amatööriä huvittaa huippu-urheilijan kuntoutus- ja kunnossapitolausunnossa:
"Tein Vuorjoen suosituksesta myös pitkiä, 45 minuutin mittaisia kävelyitä Käpylässä. Opin, että pitkät kävelyt ovat paras asia, mitä ihminen voi selälleen tehdä. Vasta puolen tunnin kävelyn jälkeen lantio alkaa liikkua kunnolla."
Pitkä lenkki: 45 min. No hah-hah!
Tai no lievemmin: suhteellista kaikki.
5 km hiihtoa = kausi korkattu
höpö höpö ja huomenna lissee
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

8 kommenttia:

  1. Anteeksi, paljon anteeksi; minkä lajin urheilija on Martti Mononen? En oo kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ
      ilimankos et tuntenu kun latojalla virhe: Matti on eikä mikää Martti.
      (Martti ol meijjän kyläläisiä, veisteli puukauhan lahjaks)

      Parikkalan poikija niin kun Siitos-Hannu, lajinakin keppi, seipään muodossa. Enkat 570 cm.
      Hullu harjottelija, päätön, voip sanua.
      ks.
      https://yle.fi/urheilu/3-8769433

      Poista
  2. Arvoisa urheiluvammakeskustelun kriittinen valvoja hikkaj

    No, tuossa aikaisemmin iltapäivällä laitoin kommentin, ja sitten luki ruudussa jotakin julkaisemisesta.
    Mutta kyberavaruuteen on mennyt hela hoito.

    No ei mulla varsinaista asiaa ollut, kunhan totesin, jotta se on Hanno ite aiheuttanut vammansa.
    Paitti ehkä umpparijuttua ja välilevyjuttua, joita voi tulla vaikka ei mitään tekisi.
    Ja että sillä kastepapilla on ollut kirjoituskädessä tremor tai kramppi.
    Kun on uuta veäntäessään mennyt kiäräyttämään sen oon.

    Nuinkin isokokosen kuin tuo Hanno on, pitäs ite ymmärtää, että siinä on luut, nivelet, jänteet sun muut liikkumaelimet luonnostaan kovilla. Puhumattakaan että vielä pitäs hypeskellen urheilla !

    Meijjän talossa täällä Vaasassa osuu melkeen yhtä pitkä ( 206 cm ) amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Yksi Lauri Hannula. Hopealle tulivat vaasalaiset Royalsit tämänvuotisessa mestaruuskilpailussa.
    Painoa on tällä meijjän jässikällä jotain 135 - 140 kiloa.
    Mutta ihan terveeltä näyttää. Massaa on niin, että taitaa suojata paremmin kuin ruipelo-Hannoa ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      alku aina hankalaa, lopussa järki laukkaa. Tuttua puuhaa tuo tuuleen lähettely. Esim. Äejälle joka ainoa kerta.

      Jos kastepapilla on treemottanu etunimessä niin on myös sukunimessä jollai toisella:
      MÄTTÖLÄ sen olla pitäis - ois paljon koripallollisempi nimi!

      Teijjän talossahan on sitten oma Jonnu!!!

      Poista
  3. Arvoisa onomatopoeettisen vilosohvian asiantuntija hikkaj

    Niinpä sen ois papinkehvelin pitänyt rekisteröidä samantien sukunimen muutos.
    Mutta eipä hoksannut, ei !

    Tässä taas nähtiin, kuinka keskinkertaista porukkaa on teolookiseen "tiede"kuntaan aikanaan valittu !

    No, meilläpä on oma Jonnu. Mutta ei se sille isännöitsijättärelle taijja mitään mahtaa. Kun se on semmonen jumalaton ylijumalatar :-(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir

      mitäs jos lyötäs jonnujemme hynttyyt yhteen,
      riittäs varmaan niittaamaan
      yhen isannoitsijataramatsoonattaren.

      Poista
  4. Arvoisa disponenthanteringsexpert hikkaj

    Jospa pantais valtakirjalla Jonnu ja tämä amerpalloilija seuraavaan yhtiökokoukseen vähän lyömään nyrkkiä pöytään !
    Yhteensä ois siis kuusi nyrkkiä tarjolla !!
    Pitäs tehdä kalustolle lujuuslaskelmat, jottei menis pöytä lunastukseen ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi, sir
      Ja jos ei Jonnu vielä mittää, niin kokouksen varamiestä, Vilin Valerieta luulis moinen ämmä ainakin hätkähtävän.

      Poista